Liksom, Rosa - Hytti nro 6 (2011)

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoria: Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Rosa Liksom
Lukija: Pertti Sveholm
Kustantaja: WSOY
Kirjan pituus: 6h 51min
Äänitiedostojen määrä: 27
Koko yhteensä (zip): 169Mt
ISBN: 9789510392645

Finlandia -palkinto 2011.

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
”Juna kiitää kohti itää ja kaikki odottavat aamua.”

Itä on itä ja länsi on länsi, on tyttö ja tytöllä unelma. On Neuvostoliitto, sen kulahtanut ja absurdi todellisuus, lannistetut mutta kekseliäät ihmiset, korruptio ja tyly lähihistoria. On Sipe­rian juna, junassa hytti ja tytön matkakumppanina venäläinen mies. Äänikirja vie kuuntelijan matkal­le suljetun maan sielunelämään ja tytön omaan sisimpään. Ohi vilahtelevat toistensa kaltaiset kaupungit ja pystyyn mätänevät tehtaat. Tähdet kolisevat jääkuutioina vihreällä taivaalla ja räkäi­nen kissa naukaisee yössä. Finlandia-­palkitun teoksen lukijana loistaa näyttelijä Pertti Sveholm.

”Liksom on hallitun liioittelun mestari. Kärjistyksistä ja nopeista käänteistä syntyvä huumori on armotonta ja absurdia. Hän piirtää parilla tarkkaan valitulla vedolla, minitarinalla, kokonaisen ihmiskohtalon.”
Pekka Milonoff, Finlandia-palkintoraadin puheenjohtaja

Oma kokemus:

Hyvä kirja, varsinkin jos tietää Rosa Liksomin rankan huumorin. Sopiva annos roisia tekstiä herätteli mukavasti naureskelemaan aika ajoin. Pertti Sveholm ja laadukas moitteeton äänitys takaavat nautinnollisen kuunteluelämyksen.

Paljon mielenkiintoista 80-lukulaista neuvostoliittoa ja mojovaa pelkäämätöntä tekstiä - tarina ei vaan mene mihinkään, se oli kiva mutta tarinana tyhjänpäiväinen. Olisin niin halunnut pitää tästä enemmin.

**---/***** (aagh, en silti kyennyt antamaan enempää kirjalle)

Westö, Kjell - Kangastus 38 (2013)

Kangastus 38  (Kjell Westö)

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoria: Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Kjell Westö
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511276395

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2014 voittaja

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
On vuosi 1938 Helsingissä. Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.

Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta. Sisällissodan varjo häilyy vielä ihmisten mielissä, mutta samalla seurataan levottomasti Adolf Hitlerin politiikkaa Saksassa. 

Kun Keskiviikkoklubi kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.

Kjell Westö kuvaa romaanissaan jälleen kerran taitavasti ihmisiä historian tapahtumien ja politiikan vietävissä. 
Hägring 38 också på svenska

Oma kokemus:
Pitkään piti lukea ennenkuin yhtään kiinnosti. Hämmennystä ruotsinkielisten nimien kanssa - oliko henkilö mies vai nainen. Aika ajoin eroottiset kuvailut lähinnä kiusallisia. En tunnistanut suomalaista kulttuuria tästä, maailma oli suomenruotsalaisen elitistinen ja vieras. Lisäksi pääkaupunkiseudun uuttera kuvailu ei tuonut minulle ainakaan mitään lisäarvoa. Vankileiriasiatkin melko loppuunkaluttua asiaa. Mielenkiintoisinta oli naispäähenkilön suhtautuminen elämänkokemuksiinsa. Kirjoittaja on erittäin hyvä, tarina tapahtumaköyhä minun makuuni. En innostunut, mutta en lopettanut keskenkään, joten menihän se aika tämänkin parissa.

**---/***** (ihan ok)

Kinnunen, Tommi - Neljäntienristeys (2014)

Neljäntienristeys (Tommi Kinnunen)

Tommi Kinnunen kertoo kirjastaan Yle areenassa. Katso video täältä
Katso kirjan traileri Youtubesta.
Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 240
Kategoriat: Etuja ja Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Tommi Kinnunen
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510405185

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien

Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin. Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi. Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi.

Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä. Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.

Tommi Kinnunen (s. 1973) työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on syntynyt Kuusamossa ja asuu tällä hetkellä Turussa. Neljäntienristeys on näytelmiä ja kabareita kirjoittaneen Kinnusen esikoisteos.

Sisällysluettelo + päähenkilöiden motot:

KULJETUT TIET:

1996 Terveyskeskus - s. 7 (sivunumerot e-kirjan mukaiset)

MARIA (kunnankätilö)

Lupaan Jumalan ja hänen pyhien evankeliumiensa kautta palvella lapsenpäästössä jokaista joka puoleeni kääntyy. Ylhäistä ja alhaista, rikasta ja köyhää, yöllä ja päivällä. - KÄTILÖNVALA 1980 -

1895 Huppukuja (kun tekee mitä ei tiedä osaavansa) s. 12 (kuvaukset löytyivät Celia-äänikirjasta)

1904 Kievarintie (matka ja paluumatka) s.21

1925 Porrastus (alati laajeneva asumus) s. 29

1933 Shemeikantie (tarpeellisia ja tarpeettomia ihmisiä) s. 34

1936 Selkostie (paluu synnytysmatkalta) s. 39

1944 Laukunkantajantie (kaiken omistamisen turhuus) s. 44

1953 Kärrytie (mittasuhteet ovat toiset) s.52

1955 Römppäkuja (intohimon viimeinen liekki) s. 58

LAHJA LÖYTÖVAARA (Marian tytär ja Onnin vaimo. Heillä myös lapset, Lahjan avioton tytär Anna, Johannes ja sokea Helena)

Jumalan pelko olkoon elämäni suurin voima. Vaadin aina enimmän itseltäni. Vastoinkäymisten kohdatessa muistan päämäärämme suuruutta. Alistun itsekuriin. - LOTTASÄÄNNÖT 1936 -

1911 Helmenpyytäjäntie (palaneen raunioilla) s. 66

1931 Palonkuja (savun kertomia asioita) s. 71

1938 Jamatie (kolmanteen ja neljänteen polveen) s. 77

1946 Korsukuja (liian pienissä tiloissa) s. 84

1950 Puomitie (etäisiä ja läheisiä asioita) s. 91

1957 Varikkotie (toisilta lainatut sanat) s. 96

1959 Leskeläntie (kaksi kaipaajaa) s. 100

1967 Kirkkotie (aina on olemassa yhteys) s. 107

1975 Rysätie (yksinäisyyden torjumista) s. 115

KAARINA (Onnin ja Lahjan miniä, eli heidän poikansa Johanneksen vaimo)

Minä tahdon sinua rakastaa ja olla uskollinen niin myötä kuin vastoinkäymisissä, niin hyvinä kuin pahoina päivinä elämän loppuun asti. Sen merkikisi otan sinulta tämän sormuksen. - AVIOLIITTOLUPAUS 1960 -

1964 Kotiveräjäntie (pinttynyttä likaa) s. 122

1966 Hukanpolku (rinnakkain uutta ja vanhaa) s. 126

1967 Sumpputie (vangitun tarina) s. 132

1969 Onnintie (tarpeettoman poistamista) s. 138

1971 Lehmipolku (on hetkiä jolloin ei maistu) s. 144

1973 Keskuskuja (jotkut yhteydet unohtuvat) s. 149

1977 Hollikuja (molemminpuolista rajankäyntiä) s. 153

1980 Kuormurintie (seisahtuessa maailma on toinen) s. 160

1996 Kitkantie (hymyilyntapainen) s. 163

ONNI

Minä tahdon täyttää kaikki minulle annetut käskyt ja määräykset paraimman voimani mukaan. Kaikessa tahdon käyttäytyä niin kuin uskollisen, kunnollisen ja urhoollisen miehen tulee. - SOTILASVALA 1928 -

1930 Soidinpolku (kun muistot syntyvät) s. 169

1934 Kiitämäntie (kun on kaikki mitä tahtoo) s. 176

1943 Alppijääkärintie (kokemusten yhdistämät) s. 180

1946 Poratie (uuden rytmin löytyminen) s. 1986

1950 Jätkäntie (yhteys joka katkesi) s. 194

1952 Ansakierros (eroamisen vaikeus) s. 201

1953 Huoparintie (asioita joilla on nimi) s. 207

1954 Huvikuja (omaa tilaa) s. 211

1955 Tuohustie (yhteisen nimittäjän poistuminen) s. 217

1957 Konetie (vasta istutettu on hento) s. 222

1959 Ouluntie (perille pääsee nopeasti) s. 226

1996 Vintti s. 235

Oma kokemus:
Piti kahteen kertaan tarkistaa että onko oikeasti miehen kirjoittama, joku Kinnunen se taisi olla. J. K. Rowlingkin piiloutui nimimerkin taakse, kun pelkäsi nimensä karkoittavan pojat lukijoiden joukosta. Etupäässä tämä siis vaikutti olevan naislukijoille tarkoitettu, mutta jatkossa havahduin siihen tosiasiaan, että romantiikkaa tästä ei juurikaan löydy, joten sitä karttavatkin voivat kirjaan uppoutua turvallisin mielin

Kinnunen on rauhallinen, ei vakuuttele, eikä pakota lukijaa kokemaan mitään. Hän kuljettaa henkilöitään polku kerrallaan ja antaa tarinan mennä omalla painollaan. Tunnistettavien tapahtumien ja tunnetilojen lista on niin pitkä, etten siteeraa tähän mitään, koko kirja on oikein kotoisan oloinen.

Rakenne vaikuttaa sekavalta, mutta se ei lukiessa häiritse. En ymmärtänyt tiennimiä lukujen otsikoissa, mutta ei niitä ennättänyt pohtiakaan. Jokainen löytää neljästä hahmosta varmasti oman suosikkinsa, minä nautin jälkikäteen pohtien eniten Lahjan seuraamisesta, jotenkin hän toi mieleeni karskin Niskavuoren Hetan. Tapahtumia kuvaillaan välillä kolmannessa-, välillä ensimmäisessä persoonassa. Alussa en tiedä kuka on "minä" ja nyt myöhemminkin arvelen että se oli Lahja kuolinvuoteellaan. Ensimmäisen luvun kursivoitu teksti taas viittaa Onnin seikkailuihin 1950-luvulla, mutta tämäkin selviää kirjan loppupuolella. Äänikirjaa kuunnellessa putoaa kyydistä helpommin, koska ei tiedä kursivoinnista, eikä muista vuosilukujakaan.

Neljäntienristeyksen henkilöt eivät löydä elämässään ymmärrystä (poikkeuksena Kaarina). Lukija saa päättää lankeaako heidän osakseen myötätuntoa vai jatkavatko tulematta hyväksytyiksi.

Alkaako Tommi Kinnunen kirjoittamaan lisääkin? Olisi kiinnostavaa lukea lisää aiheeseen ja sukuun liittyvää. Tässä olisi ainesta uudeksi Niskavuori -saagaksi, tällä kertaa koillismaan suunnalta kerrottuna.

Lisäys: 14.11.2014. Tänään julkistettiin kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja Tommi Kinnunenhan se siellä on listalla Neljäntienristeyksineen. Professori Anne Brunila valitsee kilpailun voittajan siis kahden viikon päästä, sittenpä nähdään miten Finlandiassa käy. Kinnusen valintaa puoltaisi jälleen ajankohtainen tasa-arvokeskustelu, tässä kirjailijan mielipide asiasta (linkki Helsingin Sanomien artikkeliin). Toiveeni näköjään toteutuu jatko-osan suhteen, sillä hän kertoo jatkavansa sokean Helenan tarinaa uudessa kirjassaan (linkki uutiseen Ylen sivuilla).

*****/***** (suosittelen)

Kyrö, Tuomas - Urheilukirja (2012)

Urheilukirja (Tuomas Kyrö)

Kategoria: Tietokirjat / Liikunta, urheilu
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Teos
kirjan julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 225

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Muistatko kun CCCP voitti? Kun Juha Mieto hävisi? Kun Tarmo Uusivirta luovutti? Tiesitkö, että Paavo Nurmi vihasi juoksemista ja Andre Agassi tennistä? Miksi Jari Puikkosen telemark oli täydellinen, mutta Matti Nykäselle vain välttämätön muotoseikka? Miksi vanhan liiton miehet kärsivät juosten ja ralliauton ratissa sorateillä, kun uusi sukupolvi ottaa iskunsa vastaan vapaaotteluhäkissä?

Tuomas Kyrön Urheilukirja kertoo kenttien ja kaukaloiden sankareista ja antisankareista. Se tutkii urheilun suhdetta politiikkaan, talouteen, yksilöiden- ja maailmanhistoriaan, yksityisestä kasvaa yleinen. Mutta samalla Urheilukirja kertoo kirjoittajastaan, siitä kuinka urheilu kulkee mukana, keskiössä tai taustana oman elämän murroskohdissa. Urheilunrakastajan muistelmat. Urheilukirja liikkuu kuin paras keskimatkan juoksija. Irtonaisesti, rytmiä vaihdellen, saaden vaikean näyttämään helpolta. Lämmöllä, hiellä ja kaikkensa paperille antaen.

Urheilukirja valittiin vuoden urheilukirjaksi 2011.

Oma kokemus:
Vai vielä vuoden urheilukirja, hah hah, nyt nauroin ensimmäisen kerran tähän kirjaan liittyen. Hyvä urheilukirja on mielestäni ësimerkiksi David Lagercrantzin Minä, Zlatan Ibrahimović (linkki kirjan arvosteluun toisaalla tässä blogissa). Kyrön tekele on ainoastaan urheilunvihaajalle mieluisaa luettavaa. En aloita kummemmin aiheesta "urheilu", sanon vaan että olen lukenut kutakuinkin kaiken, mitä kirjaston "urheilijat" -hyllystä löytyy ja en ole ollut yhdenkään kirjan jälkeen näin pettynyt, en ainakaan sen jälkeen kun erehdyin lukemaan Eero Mäntyrannan "Kairoilta kisaladuille"

Tämän myötä minulle selvisi, että arvostelijan on pitkässä juoksussa mahdotonta välttää antamasta ylimielistä kuvaa itsestään. Nyt murtui tämäkin harhaluulo, eipä löydy hyvää sanoittavaa jokaisesta. Aivan käsittämättömän kamalaa ryönää tämä urheilua vinosti katsova, kenties omalla "Reijo Ståhlberg -wannabe" urallaan epäonnistunut pakinoitsija sivuilleen syytää. Tämä on kirjoitettu ensimmäisen Mielensäpahoittajan jälkeen ja jostain syystä Kyrö on kokenut tarpeelliseksi kertoa kaikille, miten monesta urheiluun liittyvästä asiasta hän lyhyen elämänsä saatossa, on jo mennyt mielensä pahoittamaan.

Myös toinen tv:ssä nokkeluuksia viljelevä kirjailija, Miika Nousiainen menee Maaninkavaara -kirjallaan samaan rysään (humoristiseksi romaaniksi tämäkin synkkä tekele on tituleerattu). Onko Suomalaisen kirjailijan mahdoton kirjoittaa mitään positiivista urheilusta, olemme ikuisia epäonnistujia ja sellaisina pysymme, kirvestä viinaa tervaa ja kuolema, kyllä sellaista sopii ihannoida. Vain universumin kokoinen depressio, ei mitään hyvää missään.

Urheilunrakastajan muistelmat mainostaa kustantaja. Nurmi ihmisvihaajana, Mietaan häviö, Taren luovutus ja itsemurha, eikö oikeasti löytynyt tonkimllakaan mitään muuta?

-----/***** (täysi katastrofi, huonoin ikinä)

Tuomas Kyrö:

Nahkatakki. 2001.
Tilkka. 2003.
Liitto. 2005.
Benjamin Kivi.  2007. 
Taide ja tolkku. 2008.
700 grammaa. 2009.
Mielensäpahoittaja. 2010.
Kerjäläinen ja jänis. 2011.
Kyrö, Tuomas & Kyrö, Antti: Pukin paha päivä. 2011.
Urheilukirja. 2011.
Miniä. 2012.
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. 2012.
Kyrö, Tuomas & Kyrö, Antti: Pukki laivalla. 2012.
Kunkku. 2013.
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja. 2014.

Schatz, Roman - Voi maamme, Suomi (2014)

Voi maamme, Suomi (Roman Schatz)

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoria: Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Roman Schatz
Kustantaja: WSOY
E-kirjan julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 96
ISBN: 9789510405956

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kansallisten ajatustottumustemme riemukkaita ristikuulusteluja

"Kuinka Suomi aikoo pelastaa euron?" kysyi Saksan radion toimittaja Roman Schatzilta kesällä 2013. Tajuavatko suomalaiset, kuinka kusessa he ovat?

Roman Schatz on saanut seurata, miten tämä pieni kansa teki perinpohjaisen kurssinvaihdon Idästä Länteen, miten se pikavauhtia vaurastui, ja yritti hampaat irvessä rentoutua cocktailien, lumilautailun ja nettipokerin parissa. Hän on saanut todistaa basilikaruukkujen ja marihuanan, optiomiljonäärien ja prostituution, Big Brotherin ja PopUp-ravintoloiden saapumisen Suomeen.

Mutta kuinka meidän käy Nokian jälkeen, kun Putinin Venäjä on naapurina ja uusi uljas Eurooppa on toimintakyvytön sirkus?

Kymmenisen Suomea ja suomalaisuutta luotaavaa esseetä. Ennakkoluulottoman isänmaallisesti. Suomeksi ja englanniksi samoissa kansissa. Teoksen kuvittaa Fingerporin läänitaiteilija Pertti Jarla.

Roman Schatz on median moniottelija ja Suomen kansalliskirjailija.

Oma kokemus:
Tuli välipalaksi tällainen kirja (pakina) ja nopeasti alkoi mennä ruoka väärään kurkkuun, niin moni asia on suomalaisuudessa pielessä. Taustatöitä on tehty ja mielenkiintoisia seikkoja kirjasta löytyy, mutta lopputulos on että mietin, miksi ylipäänsä luen tätä? Pitikö mennä itseäni masentamaan vaikkapa sillä tiedolla että vuonna 2008 Nokian liikevaihto oli 51 miljardia euroa ja vertauksena Suomen valtion budjetti oli 45 miljardia - lopputulos Nokian suhteen on kuten tiedämme - ei juhlita enää. Laiha lohtu on että Stephen Elop joutui viimeisinä aikoinaan Nokian johdossa saapumaan työpaikalleen henkivartijoiden saattelemana (en tiennyt tätä ennen, mutta hyvä jos näin oli).

*----/***** (ehkä ulkomaalaisille sopiva kertomus Suomesta)

Nesbo, Jo - Isänsä poika (2014) (Sønnen, 2014)

Jo Nesbø: Isänsä poika 

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoriat: Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus, Suosittelemme, Dekkarit ja jännitys
Kirjailija: Jo Nesbø
Lukija: Paavo Kerosuo
Kustantaja: WSOY
Äänikirjan julkaisuvuosi: 2014
Kirjan pituus: 16h 30min
ISBN: 9789510410912 

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kirja joka pakottaa kääntämään sivun toisensa perään, kunnes ne loppuvat.

Suuret rikosromaanit on keitetty liemissä, joissa raaka-aineina ovat kosto, viha ja rakkaus. Jo Nesbøn maailmassa yhteiskunnallinen korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus synnyttävät suurta draamaa.

Kaikki pitävät Sonny Lofthusista. Sonnylla on inhimillinen katse, lempeä ääni ja hyvät käytöstavat. Hän sanoo kiitos ja anteeksi. Hän on myös istunut reilut kymmenen vuotta vankilassa tunnustettuaan muiden tekemiä henkirikoksia. Vastineeksi hän on saanut käyttöönsä mielin määrin huumeita.

Sonny on mukava narkomaani, jonka elämän isän ennenaikainen kuolema on suistanut raiteiltaan. Hänen isänsä, Ab Lofthus, oli poliisi. Yksi parhaista. Tämän lähin työtoveri ja paras ystävä oli Simon Kefas, nykyinen virkaheitto rikostutkija, jonka peliriippuvuuden hallinnassa riittää vaimolla tekemistä.

Ab-isä ei ollut aivan sitä, miltä näytti. Kun asioiden todellinen laita selviää Sonnylle, tämä karkaa vankilasta ja alkaa kostaa. Jälki on rumaa.

Poliisi laittaa Sonnyn perään Simon Kefasin ja tämän pariksi nuoren Kaari Adelin. Adel on ansioitunut huumerikostutkijana.

Vaikuttaa siltä, että kesäisen Oslon pitkät ja valoisat päivät ovat vaihtumassa ikuiseksi pimeydeksi.

Isänsä poika on loistava uutuustrilleri maailman tämän hetken rikosromaanin kuninkaalta. Jo Nesbø on noussut ensin johtavaksi norjalaiseksi rikoskirjailijaksi Harry Hole-romaaneillaan, sitten johtavaksi pohjoismaiseksi kirjailijaksi. Tänä päivänä hän kamppailee jo tasapäisesti muutaman muun kirjailijan kanssa maailman suosituimman kirjailijan tittelistä.

Äänikirjan lukee loistavana kertojana tunnettu näyttelijä Paavo Kerosuo.

Omat kokemukset:
Pettymyksen puolelle meni, mutta siitä huolimatta kuuntelin tämän tosi nopeasti, en halunnut jättää hetkeäkään käyttämättä jotta pääsisin loppuun joten en voi surkeaksikaan väittää.

Aluksi olin hiukan hämmentynyt, koska en saanut kiinni mitä tässä pitäisi keskeisesti seurata. Vasta luettuani takakannen kuvauksen henkilöistä ja tapahtumista, lähti kuunteleminen rullaamaan. Silti välillä putosin taas, ehkä tässä tarinassa ei olisi ollut aineksia näinkään mittavaksi teokseksi, henkilöitä ja kostettavia kohteita oli jo hiukan liikaa. Samalla olisin mielelläni hyvistä kappaleista nauttinut pidempäänkin, ehkä nopeatempoisuus ja monet leikkaukset palvelevat paremmin filmiyhtiöitä silmälläpitäen.

Lopussa paukutellaan pyssyillä, se kuuluu genreen, mutta koska päähenkilöä, Sonny Lofthusia tituleerattiin tarinassa "miekkabuddhaksi" ja "pyhimykseksi", rupesin odottamaan jotain kekseliäämpää tapaa kohdella pahiksia kuin Uzi-konepistooli. Myös kaikki langanpäät solmitaan lopussa, mutta tämäpä se juuri onkin kun alkaa sivut loppua niin luritetaan pitkä lista asioita putkeen jossa kaikki selviää. Tämä on kiireiselle siis juuri se kirja jossa saattaa riittää, kun lukee vain takakannen ja kaksi viimeistä lukua.

Päähenkilön heroiiniaddiktio oli Nesbon mieltymyksen mukaan rakennettu (kuten Harry Holekin) antisankaruutta tavoitellen, mutta kun tämä oli ihmeen toimintakykyinen päästyään pakenemaan vankilasta 12-vuoden jälkeen, rupesi mietityttämään olisiko jonkun muun heikkouden voinut keksiä, ettei uskottavuus joudu liikaa koetukselle.

Mutta hienoja hetkiä oli tässäkin Nesbön kirjassa, useassa kohtauksessa ja etenkin päähenkilössä olisi ollut aineksia loistavuuteen, mutta aika tavanomaiselle tasolle tässä jäätiin.

***--/***** (ihan ok tarina)

Kyrö, Tuomas - Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja (2014)

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Tuomas Kyrö)

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Lukija: Antti Litja
Kustantaja: WSOY
Äänikirjan julkaisuvuosi: 2014
Kirjan pituus: 6h 22min
ISBN: 9789510407769


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Itse tehty on aina paras. Koti, sarkahousut tai arkku.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja puurakentamisen.

Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.

Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.

Kommentit:
Vähemmin hauska kuin aiemmat mielensäpahoittajat, mutta tämä onkin kunnon romaani, kun edelliset taas hajanainen kokoelma tarinoita. Synkemmissä maisemissa nyt kuljetaan ja väsätään ruumisarkkua sekä testamenttia. Olen jo niin mielensäpahoittajan lumoissa, että en pysty tätä kunnolla kritisoimaan, hahmosta on tullut jo oikea ja elävä.

Tilastojen valossa huomattavaa on tarinan pituus: yli 6 tuntia, kun ensimmäinen mielensäpahoittaja kesti 3 tuntia, seuraava osa 2:45 ja "Miniäkin" vain 2:30. Taisin kuunnella melkolailla putkeen nuo kaksi ensimmäistä kirjaa ja kenties välillä hiukan puudutti, samoin tämä ja syy siihen on että tarinassa ei ole vetävää juonta, ainoastaan kaverin ajatuksia on tiettyyn rajaan asti mukava kuunnella. Ehkä hahmo onkin urbanisoitunut Konsta Pylkkänen.

Lopun herkistely teki tästä hienon itsenäisen osan sarjaan. Silti lievä pettymys jos odotti samaa tykitystä kuin aikaisemmissakin teoksissa. Jos jatkoa seuraa, en osaa sanoa kaipaanko lyhyitä juttuja vaiko romaania enemmän, ehkä mielensäpahoittajan lapsuus olisi mielenkiintoinen seuraava siirtymä.

Ps.
Luin myös sarjaan kuuluvan "Miniän". Se oli kiinnostava, miniän näkökulmasta toteutettu ja suorastaan pakkoluku tosifaneille. Jutun huumori ei ehkä avaudu kunnolla jos ei tiedä että appiukko on tässä juuri sama mielensäpahoittaja.

****-/***** suosittelen.

Koontz, Dean - Pienempi paha (2011) (Velocity, 2005)

Pienempi paha (Dean Koontz)
Sivumäärä: 413
Alkuteos: Velocity
Suomentaja: Katja Ruunaniemi
Kirjastoluokka 84.2 - ISBN 9789512084074
Gummerus kustannus, 2011
Kategoria: Suomennettu kaunokirjallisuus

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Entä jos valinta olisi sinun?

Baarimikko Billy Wiles on aivan tavallinen mies, joka joutuu tahtomattaan mahdottomaan tilanteeseen. Hänelle jätetty viesti käskee hänen valita, kumpi kuolee: pidetty vaalea opettajatar vai hyväntekeväisyystyötä tekevä vanhempi nainen. Billy aikoo kuitata viestin huonona vitsinä, mutta hyvin pian käy ilmi, että sen kirjoittaja on tosissaan. Alkaa hurja ajojahti, jonka edetessä Billy joutuu tekemään monta kammottavaa päätöstä, joissa on kaikissa pelissä ihmishenki…


Koontzin uusimmassa, nopeatempoisessa ja hengästyttävän tiivistunnelmaisessa trillerissä pelataan hengenvakavilla asioilla sekä tarkastellaan, mitä tapahtuu kun meille annetaan vastuu päättää toisen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Dean Koontz

Dean Koontz syntyi ja vietti nuoruutensa Pennsylvaniassa köyhässä perheessä. Hänen isänsä oli alkoholisti, jolla oli vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Vaikeista olosuhteista kuolimatta Koontzin äiti innosti lahjakasta poikaansa kirjoittamaan novelleja ja esseitä. Lukion viimeisellä luokalla Dean voittikin Atlantic Monthly -lehden novellikilpailun ja on kirjoittanut fiktiota siitä lähtien.

Kommentit:

Täytyy ruveta harkitsemaan lukemattomien Koontzin kirjojen lukemista, niin hyvä tämä oli. Ehkä ei sitä varhaisempaa ja maagisempaa osastoa minulle silti. Pidin kirjasta "60 tuntia" (linkki arvosteluun tässä blogissa), vaikka sen hahmoissa oli loppua kohden parantamisen varaa (mm. sankarin veli ja viimeinen kidnappaaja puristavat vieläkin mielessä). Tämän kirjan hahmot ovat, eivät täydellisiä, mutta parempia ja eräästä sivuhahmosta, - Ivy Elgin, kaunis mysteerihahmo kappaleessa 43 - on alkamassa oma trilogiasarjansa vuonna 2016 (ens. osa nimeltään "Secret Forest").

Tarina alkaa mukavan kevyesti keskustelulla puutarhatontusta, mutta pian siirrytään itse asiaan, joka on siis tämä kirjan kanteenkin painettu viesti ja sen jälkeen ei lukemista enää malta lopettaa kesken.

Raakuuksilla mässäilyltä vältytään, koska niistä enimmäkseen kuullaan jälkikäteen. Tämä sopii minulle.

Billy Wilesissä on sopivassa suhteessa herkkyyttä ja rosoisuutta. Hänestä paljastetaan seikkoja, jotka horjuttavat voimakkaasti jo muodostunutta käsitystä, mutta hyväksyin tämän luettuani eteenpäin. Billyn suhtautuminen poliiseihin kuului kertoa juuri tässä valossa hänen tekemiensä ratkaisujen perusteeksi, lisäksi häntä rupesi pitämään masentuneen uhrin sijaan yhä pahempana palana vastustajilleen.

Joitakin seikkoja jäi mietityttämään. Ensinnäkin Billyn erikoinen suhde koomaan vajonneeseen vaimoonsa: oliko se tärkeää, teennäistä vai outoa? Minulle se lopulta piirsi päähenkilöstä arkisemman kuvan koska liialla romantiikalla ei tässä juhlittu. Syyllisen paljastuminenkin tapahtui hiukan vahingossa, mutta hyväksyin sen koska käänteitä riitti ja oli jo muutenkin kova polte saada tietää kasvot hiihtonaamarin takaa. Pahiksien kyky ilmestyä selän taakse häiritsee minua aina ja tästä tuli ikävästi tälläinen elokuvahiippailu mieleen. Kun sankari yrittää hiippailla niin kengät nitisee kuin koripallokentällä, ei reilua.

Parasta siis mukaansatempaavuus, sellaista kirjaa olen etsinyt pitkään. Psykologisen draaman mestariksikin voisi Dean Koontzia  tituleerata.

****-/***** Suosittelen.



Suomennetut teokset:
Varjostaja (1973)
Kiveen hakattu kuolema (1975)
Pelon kasvot (1977)
Näkijä (1977)
Ääni pimeydestä (1980)
Kuiskauksia (1980)
Naamio. (The mask, 1981 salanimellä Owen West.) Suom. Heikki Sarkkila. 1992. 
Pimeyden silmät. (The eyes of darkness, 1981, nimellä Leigh Nichols.) Suom. Heikki Ruster.
Pelko tulee hiipimällä (1981, nimellä Leigh Nichols)
Aaveet (1983)
Pimeän pelko (1984)
Pimeyden palvelijat. (Servants of twilight, 1984.) Suom. Kari Salminen. Book Studio, 1993. 
Salama (1988)
Vieraat (1986)
Ääniä yössä (1987)
Kuulustelu (1987)
Keskiyö. (Midnight, 1989.) Suom. Kari Salminen. Viihdeviikarit, 1989. 
Painajainen (1990)
Kylmä tuli (1991)
Pakopaikka (1992)
Pedon merkki. (Dragon tears, 1993.) Suom. Heikki Sarkkila. Book Studio, 1993
Mr. Murha (1993)
Kylmä kuu (1994)
Sydämen tummat virrat (1994)
Kaiken keskellä yksin (1996)
Tiktak (1996)
Jään kahleissa (1995)
Pelastus (1997)
Ilman pelkoa (1998)
Pimeyden vanki (1998)
Salainen muisti (1999)
Pimeyden enkeli (2000)
Taivaan porteilla (2002)
Kuun valo (2002)
Odd Thomas – Hiljaisten kaupunki (2003) (Odd Thomas)
Odd Thomas: Kuolleiden kasino. (Forever Odd, 2005.) Suom. Kari Salminen. Gummerus, 2007.
Odd Thomas – Luostarin kirous (2006) (Brother Odd) 
60 tuntia (2009) (The Husband, 2006) New York Times Best Seller #1
Pako (2010) (The Good Guy, 2007)
Pienempi paha (2011) (Velocity, 2005)

Lisäksi uudemmat ja mainittavimmat:
The Good Guy, 2007 (Pako, 2010)
The Darkest Evening of the Year, 2007
Your Heart Belongs to Me, 2008
Relentless, 2009 New York Times Best Seller #1
Breathless, 2009
Darkness Under the Sun, 2010
What the Night Knows, 2011 New York Times Best Seller #1
The Moonlit Mind, 2011 (vain 102 sivua)
77 Shadow Street, 2012 New York Times Best Seller #1
Wilderness, 2013
Innocence, 2013
The Neighbor, 2014
The City, 2014

Jonasson, Jonas - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (2011) (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann, 2009)

Jonas Jonasson
Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoriat: Etuja, Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus, Kaunokirjallisuus / Seikkailu ja sota
Kirjailija: Jonas Jonasson
Lukija: Kari Ketonen
Kustantaja: WSOY
Kirjan pituus: 13h 15min
Äänitiedostojen määrä: 59
ISBN: 9789510391549

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
”Kun elämä menee jatkoajalle, on helppoa ottaa pieniä vapauksia”, toteaa Allan Karlsson ja karkaa Malmköpingin vanhainkodista juuri ennen satavuotiskahvejaan. Läheisellä asemalla hän saa puolivahingossa haltuunsa matkalaukun, josta löytyy rutkasti riihikuivaa. Poliisin, median ja vaarallisten rikollisten jahtaama Allan huomaa pian olevansa enemmän elossa kuin aikoihin.

Allan Karlssonia ei nuorempanakaan juuri kiinnostanut politiikka eikä uskonto, siksi onkin yllättävää kuinka moneen maailmanhistorian ratkaisevaan käänteeseen hän ehti vaikuttaa viime vuosisadalla!

Kommentit:
Viihdyttävä ja hauska seikkailu. Pani lopulta myös ymmärtämään vanhusten asemaa yhteiskunnassa. Jäin niin tarinan koukkuun, että oli kirjan loputtua pakko ostaa heti seuraavakin Jonassonin kirja, (äänikirjana) mutta se ei ollutkaan yhtä kiinnostava ja se on yhä kesken (Lukutaidoton, joka osasi laskea).

Forrest Gump siintää päähahmon taustalla, siten että Allan Karlsson onnistuu sotkeutumaan sadan vuoden aikana lähes jokaiseen historiallis-poliittiseen tapahtumaan mitä kuvitella saattaa. Lukijalle avautuu herkullinen tilaisuus olla kärpäsenä katossa maailmanhistoriallisten tapahtumien keskipisteessä. Olisin jaksanut tätä leikkiä varmaan loputtomiin, harvoin on tullut esim. tilaisuus istua nokikkain itse Stalinin kanssa. Jos oli Monte-Criston kreivi lähes 50-tuntinen äänikirja ja olen sen jaksanut kuunnella, niin olisi tätä kestänyt mieluusti ainakin kaksi kertaa tuon 13 tuntia mitä se nyt kesti. Tarina ei ole ehkä riittävän mukaansatempaava heti alkumetreiltä ja monilla kiinnostus saattaa lopahtaa ennen aikojaan, vanhus vain lähtee laitoksesta omille teilleen ja joku häntä yrittää saada takaisin. Vaikka ei köpöttelevä vanhus kiinnostaisikaan, niin sinnikkyys palkitaan ja lopulta Allanin kertomusta on suorastaan mahdoton päästää käsistään. Kunpa tähän tulisi jatko-osa.

Allan Karlsson poukkoilee tilanteesta toiseen lähes sattumanvaraisesti, eikä hän myöskään näytä ymmärtävän tekojensa seurauksia. Hän ei ota haltuunsa valtaa, joka hänelle satunnaisesti lankeaa. Tämä tekee päähenkilöstä rakastettavan ja kertomuksesta yllättävän. Allanin valinnat ovat erikoiset ja epäitsekkäät, ehkä tämän vuoksi hänen suo selviävän mahdottomista tilanteista kuin koira veräjästä.

Ihan kaikki ei ollut kiinnostavaa, suorastaan rasittavia olivat jaksot joissa oli elefantti mukana. Jos sen tarkoitus oli olla koominen, niin ei naurattanut. Se oli vain outo, koska ei sopinut tuohon poliittiseen ja historialliseen tarinaan.

Ps.
Tarina on filmattu, elokuvan ensi-ilta oli joulukuussa 2013. Elokuvan dvd on julkaistu ilmeisesti 2014 toukokuussa, joten aion mennä heti videovuokraamoon.

Ps. ps.
Katsoin elokuvan, en suosittele - taas yksi hyvä kirja pilattu totaalisesti.

*****/***** Suosittelen liput liehuen.

Dicker, Joël - Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2014) (La Vérité sur l'affaire Harry Quebert, 2012)

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

The Truth About the Harry Quebert Affair
Written by: Joël Dicker
Narrated by: Robert Slade
Length: 20 hrs and 30 mins 
Release Date:01/05/2014
Publisher: Quercus
Program Type: Audiobook


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
"Tämän kirjan lukemista ei voi lopettaa."

Kadonnut tyttö, myyttinen Amerikka ja kaksi kirjailijaa. Palkittu bestseller vie lukijan rakkauden, syyllisyyden ja kuuluisuuden pettäville poluille.

Kun Harry Quebertin puutarhasta löytyy ruumis, menestyskirjailija Marcus haluaa puhdistaa oppi-isänsä maineen. Mutta totuus pakenee kuin tuuli pikkukaupungin rannalta, ja kaikkialla väikkyy nuorena kadonneen Nolan haamu. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on rikosromaani ja romaani rikoksesta. Se kertoo kirjoittamisesta, ystävyydestä, Amerikasta ja hullusta rakkaudesta. Sen polveileva juoni imee lukijan mukaansa verkkoon, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Se on silkkaa lukemisen riemua.

Muuta tietoa:
- Kirja pudotti Dan Brownin Infernon eurooppalaisten bestseller -listojen kärjestä.
- Kirjailija varttui Genevessä, mutta vietti lapsuutensa kesiä New Englandin (Yhdysvaltojen koillisosa) Mainessa, serkkujensa luona.
- Tämä on kirjailijan toinen julkaistu kirja, mutta sanoo kirjoittaneensa näitä ennen jo neljä kirjaa ennenkuin onnisti. Nyt nekin tuntuvat kelpaavan kustantajille.

Keskeiset hahmot:
Marcus Goldman: tarinan "Minä", nuori kirjailija, joka käynnistää tutkinnan todistaakseen ystävänsä Harry Quebertin syyttömyyden.
Harry Quebert: menestyvä kirjailija ja yliopiston professori. Saanut suurta huomiota kirjan "The Origin of Evil" -johdosta. Suhde Nola Kellerganiin ennen tämän katoamista '75.
Nola Kellergan: 15 -vuotias tyttö, katosi mystisesti vuonna '75. Suhde 34 -vuotiaaseen Harryyn.
Kapteeni Pratt: poliisi (kuvitteellisessa pikkukaupungissa New Hampshiressa).
Travis Dawn: poliisi.
Jenny Quinn: Työskentelee kaupungin kuppilassa, Nolan ystävä.
Kersantti Perry Gahalowood: Tutkii Nola Kellerganin tapausta.
Luther Caleb: pahoinpitelyn seurauksena päästään vammautunut, varakkaan liikemiehen autonkuljettaja.
Elia Stern: varakas liikemies.
Deborah Cooper: näki pakenevan tytön ja ilmoitti ensimmäisenä poliisille.
Roy Barnaski: Marcus Goldmanin kustantaja
lisäksi ainakin: Nolan ja Jennyn vanhemmat.

Kommentit:
Kesän todennäköisesti paras lomakirja löytyikin heti kättelyssä, loistavaa... ja jäi vielä aikaa lukea pari, kolme kesäjännäriä lisääkin.

Kirjan nimi voisi olla yhtä hyvin: "Kuka tappoi Nola Kellerganin", tämä kertonee tarinasta hiukan enemmin.

Kiinnostuin kirjasta Hesarin kirjoitettua tästä (20.5.2014), surffasin samantien Audible kirjakauppaan ja 20 tuntinen äänikirja alkoi välittömästi kiitää kuin siivillä kulkien.

Alkuun kevyen mutkaton kerronta oli helppoa seurattavaa ja loppupuolella oli pakko saada tietää "totuus Harry Quebertin tapauksesta." Tätähän mainostetaan "Twin Peaks" -tyyppisenä kirjana, mutta kaikki Lynchin sarjan tunnusomaiset psykedeeliset ja outoudet tästä puuttuvat. Pisteet lopun kovalle väännölle, ei pysynyt enää omissa arvailuissa mitenkään mukana ja yllätys toisensa jälkeen lämmitti hiukan koleaksi muuten muuttunutta kesälomailmaa.

Lievästi olin huolestunut hahmojen pahvisuudesta. Ensimmäisen kerran napsahti köli pohjaan, kun murhatun Nolan (kas kun ei ilkeä äitipuoli) äiti kuritti lastaan, ihan pahuuttaan ilmeisesti vain. Osaksi syy meni äänikijan lukijan, Robert Sladen (yli) ääninäyttelemisenpiikkiin. Kirjailija itsekin on ollut tätä kirjoittaessaan vain ehkä 25-28 vuotias, joten jotain tahatonta nuortenkirjamaisuutta tässä on. Myöhemmin tosin paljastui käänne poikineen, joka vapautti äänikirjan lukijankin syyllisyydestä. Hahmojen yksinkertaisuus olikin lopulta se syy, miksi tämä oli niin sopiva kesäjännäriksi - ei tarvinnut jäädä kertaakaan miettimään syvempiä merkityksiä.

Hyvää: helppo ja nopealukuinen, huonoa: siirappinen rakkaus.

*****/***** (suosittelen, siis kesälukemiseksi)

Harris, Robert - Pelkokerroin (2012) (The Fear Index, 2011)

Robert Harris: Pelkokerroin

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoriat: Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus, Dekkarit ja jännitys
Kirjailija: Robert Harris
Kustantaja: Otava
E-kirjan julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 263
ISBN: 9789511264118

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:
Trilleri talousmaailman julmalta huipulta! Keksintö tempaa tiedemiehen hengenvaaralliseen peliin.

Alex Hoffmannin kehittämän tekoälyn avulla voidaan ennustaa pörssimarkkinoiden tapahtumia hämmästyttävän tarkasti. Keksinnön ansiosta miehen geneveläinen hedge-rahasto tuottaa miljardeja, ja hänen henkilöllisyyttään varjellaan tarkoin.

Eräänä aamuna Hoffmannin kotiin tunkeudutaan. Alkaa väkivaltainen painajainen, jonka keskellä epätoivoinen tiedemies yrittää selvittää, kuka hänet haluaa tuhota.

Brittikirjailija Robert Harris (s. 1957) on poliittisen juonittelun mestarillinen kuvaaja.

Kokemus:
Nyt lähti taju kankaalle kerta heitolla. En tiennyt Harrisista mitään, sekoitin hänet Thomas Harrisiin (Uhrilampaat) ja yllätyin. Kirja vei loppuun asti todella vauhdikkaasti. Vaikka jännäri-osastolla ollaankin niin vältetään tarpeeton verenlennätys ja uuvuttavat pelottelu-efektit, joihin suurin osa genren kirjailijoista useinkin sortuu.

Päähenkilö Alex Hoffmanissa on todella antisankaria kerrakseen. Hänet kuvataan ylimielisenä, sulkeutuneena, silti täydellisenä toimittamaansa tehtävään. Suhde vaimoonsa jää etäiseksi, vaikka se olisi ollut tärkeää tarinan tunnelman nostattamisessa. Tuskin tämä vahinkokaan on, romantiikka olisi saattanut häiritä lukunautintoa, tai ehkä Harris on vain armoton realisti.

Äkkiä muut Harrisin tekstit lukuun!

*****/***** (suosittelen)

Suomennetut teokset:
Kolmannen valtakunnan salaisuus. (Fatherland, 1992).
Enigma: Suuri sotasalaisuus. (Enigma, 1996).
Arkkienkeli. (Archangel, 1999).
Pompeji. (Pompeii, 2003).
Imperium. (Imperium, 2006). Rooma 1.
Haamukirjoittaja. (The Ghost, 2007).
Salaliitto. (Lustrum, 2009). Rooma 2.
Pelkokerroin. (The Fear Index, 2011).
Upseeri ja vakooja (An Officer and a Spy, 2013)

Lagercrantz, David - Minä, Zlatan Ibrahimović (2012) (Jag är Zlatan Ibrahimović. 2011)

David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimović 

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoriat: Tietokirjat / Elämäkerrat, muistelmat, Tietokirjat / Liikunta ja urheilu
Kirjailija: David Lagercrantz
Kustantaja: WSOY
E-kirjan julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 368
ISBN: 9789510392614
Elisa kirja. Hinta (oli tarjouksessa) 4,90 €.

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Suorasukainen kertomus kovasta pelistä suurseurojen kulisseissa. Kokovartalokuvan maailman särmikkäimmästä jalkapalloilijasta näyttävä teos pureutuu jalkapallokulttuuriin syvemmälle kuin mikään aiempi aiheesta laadittu kirja.

Zlatan kertoo omin sanoin parempien kaupunginosien isistä, jotka olisivat halunneet heittää hänet pihalle Malmö FF:stä. Hän tarinoi kamppailuistaan Ajaxissa ja skandaalista, joka oli lopettaa hänen uransa, Interistä ja voitoista, maaleista ja suurista tähdistä sekä perheestään ja elämästään salamavalojen tuolla puolen.

Zlatan ei sanojaan säästele, ja Miika Nousiaisen suomennos lentää.

Minä, Zlatan Ibrahimović myi Ruotsissa kahdessa kuukaudessa yli puoli miljoonaa kappaletta, ja syystä.

"Lagercrantz haastatteli Ibrahimovićia yli sata tuntia kirjaa varten. Kirja ilmestyi ruotsiksi marraskuussa 2011 ja myi yli 500 000 kappaletta ennen saman vuoden joulua. Kirja on myyty yli 20 maahan ja oli ehdolla August-palkinnon saajaksi. Lagercrantz on kirjailija Olof Lagercrantzin ja suomalaissyntyisen Martina Ruinin poika." (lainaus Wikipediasta)

Kokemukset: 
En ole Ruotsalaisen urheilun kannattaja, mutta nyt olen Zlatanin kannattaja. Siihen syynä on tämä loistava kirja. Kunniaa täytyy tästä suitsuttaa toimittaja/kirjailija David Lagercrantzille myöskin, sillä hän todella osaa välttää urheilukirjojen kaikki karikot. Koskaan ei saa kirjailija mennä purkamaan jännitystä etukäteen, vaan lopputulos on aina yritettävä kirjoittaa todennäköisyyttäkin vastaan. En jakele tässä mitään yksityiskohtia, sillä suosittelen ostamaan tämän ja nautiskelemaan jokaisesta lauseesta aivan itsekseen ja omassa rauhassa.

*****/***** (Loistava urheilukirja, olen fani!)

King, Stephen - Doctor Sleep (2013) (Tohtori uni, 2013)

Stephen King: Doctor Sleep

Narrated by: Will Patton
Length: 18 hrs and 35 mins
Program Type: Audiobook
Version: Unabridged
Publisher: Hodder & Stoughton
Audible.co.uk Release Date: 24 Sep 2013
Language: English



Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Hyvän ja pahan taistelu. Tarina, joka ihastuttaa miljoonia "Hohdon" uskollista lukijaa ja varmasti tyydyttää uusienkin lukijoiden jännityksen tarpeen.

King itse halusi tietää mitä tapahtui Danny Torrancelle, päähenkilölle kirjasta "Hohto". "Doctor Sleep" esittelee jo keski-ikään ennättäneen Danin, joka työskentelee saattohoitokodissa maaseudulla New Hampshiressa ja myöskin aivan erityisen 12-vuotiaan tytön, jonka vain Dan saattaisi pelastaa murhanhimoisten paranormaalien kynsistä.

Danin mielessä kummittelee yhä se kammottava vuosi, jonka hän joutui viettämään perheensä kanssa Overlook hotellissa. Ajelehtien ympäriinsä hän päätyy hoitokotiin, jossa hänen  erityinen kykynsä (hohto) antaa lohtua ja toivoa viimeiselle matkalleen valmistautuville vanhuksille. Apunaan tietty kissa, hänestä tulee "Doctor Sleep", kunnes Dan tapaa Abra Stonen ja huomaa, että tällä on erityinen lahja myöskin. Jälleen syttyy taistelu, tällä kertaa Danin omia demoneita vastaan. Samalla hänet haastetaan taisteluun Abran sielun ja elämän puolesta.

Kommentit: 
Olin ennakkotilannut tämän Audible.commista noin puoli vuotta aikaisemmin ja kun lopulta sain "Doctor Sleepin", olin jo unohtanut mistä oli edes kysmys. En tajunnut tässä olevan "Hohto, osa 2" ja henkilöiden nimet vaikuttivat oudon tutuilta - Dan Torrance, Overlook Hotel, Halloran ym... lopulta piti käydä netissä lukemassa mistä on kyse.

Onneksi tämä on itsenäinen kirja eikä mikään jatko-osa, Dan Torrancen menneisyyttä käsitellään, mutta merkitystä on vain nykyhetkellä.

Kummempaa kauhua, tai edes jännitystä en tällä kertaa kokenut, hiukan uuvuttava mutta hyvin kirjoitettu. Muistaakseni 80-luvulla lukemani "Hohto" vie selkeästi voiton näistä kahdesta, en kyllä koskaan jäänyt kaipaamaan mitään jatkoa alkuperäiselle tarinalle, mutta ymmärrän kirjailijan halun tutkia pojan maagisia kykyjä vielä kerran.


**---/*****

Brown, Dan - Inferno (2013)

Dan Brown: Inferno

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoriat: Dekkarit, jännitys, käännetty kaunokirjallisuus
Lukija: Lars Svedberg, Kustantaja: WSOY
Äänikirjan julkaisuvuosi: 2013, Kirjan pituus: 19h 16min
ISBN: 978-951-0-40180-4
Hinta kirja.elisa.fi -kaupassa 29,90€




Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikoina.

Symbologian professori Robert Langdon herää keskellä yötä firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään parista edellisestä vuorokaudesta – ei myöskään merkillisestä esineestä, joka on piilotettu hänen takkinsa vuoriin. Pian Langdon saa havaita, että hänellä on perässään joukko aseistautuneita takaa-ajajia. Hän pakenee kuumeisesti seuranaan harvinaisen kylmäpäinen nuori nainen, jonka nokkeluuden ansiosta hän ylipäätään on hengissä. Kaksikko selvittää yhdessä Langdonin hallussa olevien pahaenteisten symbolien merkitystä. Mysteerin avaimeksi paljastuu Dante Alighierin eeppinen runoelma Jumalainen näytelmä, joka johdattaa heidät huikealle matkalle läpi kolmen suurenmoisen kaupungin ja lopulta syvälle maan uumeniin, missä uinuu hirviö...

Kuten aiemmissa menestystrillereissään Da Vinci -koodi, Enkelit ja demonit ja Kadonnut symboli, Dan Brown punoo Infernossa kihelmöivällä tavalla yhteen jännitystä, kryptisiä viestejä, symboleita, taideaarteita, kirjallisuutta ja historiaa.

Kommentit: 
Kirja käynnistyy unenomaisesti lukijan ja Robert Langdonin yrittäessä päästä selvyyteen, mitä on tapahtunut. Ihan hirveästi ei kyllä kiinnostakaan, kunnes vasta luvun 12 lopussa alkaa tapahtua ja taas oli taattua Dan Brownia kiva kuunnella lenkkipoluilla.

Lopulta koin että tässä oli kysymys vain väsyneen kirjailijan toiveesta saada vielä kerran esitellä matkaoppaan taitojaan ja jättää pikkuhiljaa Robert Langdonin luoma taakka taakseen.

Dan Brownin teoksista parhaimmat ovat minulle: Murtamaton linnake, Enkelit ja demonit sekä Kadonnut symboli. Da Vinci koodi on myös hyvä, mutta korkeat odotukset onnistuivat jälleen laimentamaan kokemusta. Meteoriitti ja Inferno ovat valitettavasti kasan alimmaiset, kumpikaan ei kyennyt säilyttämään herättämäänsä mielenkiintoa loppuun saakka, saatikka lunastamaan luotuja odotuksia.

**---/*****

Preston/Child - Diogenes-trilogy (Brimstone, Dance of Death, The Book of the Dead, 2004-06)

Douglas Preston/Lincoln Child:
1: BRIMSTONE (Tulikivi)

Alkuteos: Brimstone (2004) "Diogenes-trilogy 1" 

Sarja: Pendergast #5 

Kankaanpää, Jaakko (kääntäjä) 

Kustantaja: Gummerus 

Tekstin kieli: suomi 

Painovuosi: 2011 

Tuotteen tiedot: sidottu, kovakantinen, 695 sivua 

ISBN: 9789512083992 

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:  
Long Islandilla sijaitsevan kartanon jykevien porttien takana FBI:n erikoisagentti Pendergast kohtaa kammottavan verilöylyn jäljet. Lukitulta vintiltä,tulikiven tukahduttavan katkun keskeltä löytyy taidekriitikko Jeremy Groven maalliset, kytevät jäännökset, joiden vieressä on lattiaan painautunut sorkanjälki. Näkymä muistuttaa tarunomaisia kertomuksia kauheuksista, jotka lankesivat niiden ylle, jotka tekivät sopimuksen paholaisen kanssa. Pendergast ei voi vastustaa murhamysteeriä, jonka ainoa looginen selitys tuntuisi olevan yliluonnollinen. Tutkinta vie hänet ja hänen apurinsa Long Islandin ylellisistä kartanoista ja New York Cityn kattohuoneistoista Firenzen sokkeloiselle kujille ja sieltä kaupungin ulkopuolelle, romahduspisteessä olevaan linnaan, johon vuosikymmeniä sitten kokoontui neljä miestä loihtimaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Kommentit:
Pahalla tavalla kliseinen ja paikoin vastenmielinen.

Jännityskirjallisuus, tuo latteuksien ja kliseiden valtameri jaksaa aina kiehtoa. Tutut kaavat luovat turvaa yhteisistä pelisäännöistä kirjailijan ja lukijan välillä. Mutta siinä missä meri hurmaa arvaamattomuudellaan, siihen ei kykene Preston/Childin romaani"Tulikivi". Olen nyt lukenut kyseisten herrojen teoksia yhteensä 12 kappaleen verran ja nyt on peli pelattu loppuun. Toivoisin kehitystä muussakin kuin sivumäärissä, mutta miksi muuttaa kaavaa, kunhan myynti vain sujuu?

Ensimmäinen osa "Diogenes-trilogiaa" ja koska olin jo aiemmin kuunnellut englanniksi viimeisen osan, josta en myöskään pitänyt, ihmettelen nyt miksi tähän piti edes tarttua? Siksi, että tämä ilmestyi lopulta suomeksi, ehkä en vain tajunnut kaikkia hienouksia englanniksi - vielä mitä, suomeksi tämä oli kamalampi. Vanhalla vihtahousulla pelottelu oli ehkä hurjaa vielä 70-luvulla kun elokuvissa pelättiin "Manaajaa", mutta nyt tämän tyyppisestä on paras päivämäärä mennyt jo aikoja sitten.

Seuraavaksi karmeinta oli kummallisen saarnamies Buckin sivujuoni - täysin tarpeeton, ei liittynyt tarinaan edes etäisesti ja laitettu siihen vain kasvattamaan sivumäärää, ei ihme että kolme paksua tiiliskiviromaania piti aiheesta sitten kirjoittaa.

Pendergastin salamurhan virittely oli mainiota, olisipa edes osa jännitettä säilynyt läpi kirjan. Pendergastia on sanottu nykypäivän Sherlock Holmesiksi ja tuo väijytyskohtaus tosiaan toi mieleeni Conan Doylen "Autio talo" -novellin (linkki Wikipedia -sivustolle). Tässä tapauksessa kohtaus toimi hyvällä tavalla.

Pahin viimeiseksi: keskimmäinen osakin on sitten tämän jälkeen pakko lukea, tämä jättää Pendergastin niin hankalaan tilanteeseen. Ikävä temppu ostajille, missään ei mainita että tarina JÄÄ KESKEN ja jatkuukin trilogiana. En myöskään pitänyt uusimmasta "Helen-trilogiaksi" nimetystä "Fever Dream" kirjasta, ehkä minulla on ongelma Preston/Childin trilogioiden suhteen...

Pitkään haudoin näitä tekstejä, en olisi halunnut julkaista tällaisia murskajaisia. Jotenkin tämä kuitenkin helpotti... Kepeät mullat Pendergastille.

*----/***** (en suosittele)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2: DANCE OF DEATH (Veljensä vartija)

Alkuteos: Dance of Death (2005) "Diogenes-trilogy 2" 

Sarja: Pendergast #6 

ABRIDGED (lyhennetty) 

Narrated by Rene Auberjonois 

Regular Price:$18.32 

LENGTH 6h 22mins 

PROGRAM TYPE Audiobook 

PUBLISHER Hachette Audio 

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kaksi veljestä. Toinen FBI:n agentti. Toinen nerokas, kieroutunut rikollinen. Loppumaton vihanpito heidän välillään. Ja nyt, täydellisin rikos. Ja ylittämätön haaste: Pysäytä minut, jos kykenet... Tapahtumat jatkuvat kaksi kuukautta ”Tulikiven” jälkeen jossa nähtiin FBI:n agentti Pendergastin ennenaikainen poismeno. Tämä Preston-Child romaani kokoaa yhteen henkilöitä aiemmista sarjan kertomuksista. Useita ihmisiä Pendergastin lähipiiristä murhataan ja Pendergast lavastetaan syylliseksi. Paetessaan viranomaisia Pendergastilla on apunaan vain vanha ystävänsä, NYPD:n poliisiluutnantti, Vincent D'Agosta ja heidän on pysäytettävä Diogenes. Mutta miten voi pysäyttää ihmisen joka on kyvyiltään tasavertainen ja jolla on ollut 20 vuotta aikaa suunnitella kaikkien aikojen rikos. 

Kommentit: 
Oli helpottavaa saada lukea mitä Pendergastille sitten tapahtui kun tämä jäi kuolemaan Foscon linnan kellarin seinään muurattuna. Mahdotonta lopettaa lukemista tähän, joten on ostettava seuraavakin kirja, hävytöntä! Kun trilogia kuitenkin jatkuu, voi arvata että Pendergast ei ole vielä viimeistä yskäisyään päästänyt.

Melkein het alussa kerrotaan mitä tapahtui päähenkilölle, muuten tätä ei olisi kannattanut ostaakaan (siis lyhennettynä, oikeasti vasta luvussa 12 eli äänikirjana 1/5 kirjaa eli n 3t kuuntelua ennenkuin selviää). Mielenkiintoa yritetään pitää yllä tappamalla kasapäin sankarillemme tuttuja ja tärkeitä ihmisiä - mielikuvituksetonta ja itsetarkoituksellista, en lämpene ajatukselle.

Kuuntelin tämän lyhennettynä versiona, mutta siitä huolimatta ikävystyin. En taatusti kajoa enää tähän - en edes sitten kun suomennos ilmestyy - tai no, paras kun en vanno. Symbolistisesti kirjailijoiden kuolemantanssi todella.

*----/***** (yksi tähti alusta, en suosittele)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

3: THE BOOK OF THE DEAD (Kuolleiden kirja)
Alkuteos: The Book of the Dead (2006) "Diogenes-trilogy 3" 

Sarja: Pendergast #7 

UNABRIDGED (lyhentämätön) 

Narrated by Scott Brick 

Regular Price:$32.12 

LENGTH 15h 14mins 

PROGRAM TYPE Audiobook 

PUBLISHER Hachette Audio 

 Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Trilogian päättävä kirja. FBI agentti, mätänemässä korkeimman turvaluokituksen vankilassa murhasta, jota hän ei tehnyt... Hänen nerokas, psykoottinen veljensä valmiina viimeistelemään hirvittävän rikoksensa... Erikoisen menneisyyden omaava nuori nainen vaarallisen läpimurron tuntumassa... Muinainen hauta ja sen piilevä kirous, valmiina paljastukseen kuuluisuuksia vilisevässä New Yorkin gaalaillassa... Katastrofaaliset avajaisseremoniat luovat asetelman kahden veljeksen lopulliselle taistelulle, vain yksi voi selvitä... 

Kommentti:
Vain yksi voi selvitä ja "There can be only one", sanottiin eräässä elokuvassa. Huh huh, kumpihan veljeksistä jääkään henkiin? Päähenkilön uskottavuus menee ohi realismin rajojen: poks vaan ja taas on mahdottomalta näyttänyt tilanne selvitetty naarmuitta - niin helppoa.

Koko trilogia huipentuu siis kaksintaisteluun Strombolin tulivuorisaarella Sisilian pohjoispuolellla, parituhatta sivua tai nelisenkymmentä tuntia on tarinaa jo jauhettu - ja lopputuloksena eräs massiivisimmista antikliimakseista mihin olen kuunaan törmännyt. Ei jaksa edes nauraa tällaiselle suoraan kasvoilleen läsähtävään silkkaan kömpelöön, kylmäksi jättävään lopetukseen. Täysin epäpalkitseva, tyhjänpäiväinen ja jo omituisella tavalla hassattu loppu jättää epäilemään onko tähän kuitenkin olemassa jokin syy. Esimerkiksi että arkkikonna suorittaakin vielä järisyttävän paluun joskus tuonnempana, jossain vielä entistä mittavammassa trilogiassa - kostajan paluu kostelemaan - toivottavasti ei.

Olisin kovasti halunnut pitää tästä, mutta ei. Turha, väkisin venytetty trilogia. Paras kun loppui. 

-----/***** (en suosittele)

Child, Lee - Tappaja (2009) (One Shot, Jack Reacher #9, 2005)

Lee Child: Tappaja

Alkuteos: One Shot (2005) Jack Reacher #9
(Kuudes suomennettu Jack Reacher -romaani).
Suomentaja: Tero Kuittinen
Sivumäärä  459
Painosnumero: 2. painos, 2009
ISBN: 978-951-23-4784-1
Ilmestymisaika: 6/2006

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Räjähtävää toimintaa suoraan bestseller-listojen kärjestä!

Yksinäinen pyssymies piiloutuu pysäköintitaloon ja ampuu väkijoukkoon kuusi laukausta. Seurauksena on viisi kuollutta. Surmaaja jättää kuitenkin jälkeensä runsaasti todistusaineistoa, ja poliisi jäljittää hänet nopeasti. Miehen nimi on James Barr, ja tapaus vaikuttaa selvitetyltä.

Jack Reacher on yksinäinen susi. Hän ei pidä paikallaan olosta. Hän pyöri koneiston rattaissa kunnes koneisto alkoi yskiä ja sylkäisi hänet ulos. Siitä lähtien hän on kiertänyt maata, tarkkaillut Amerikan kaaosta linja-auton ikkunasta mukanaan vain hammasharja ja yllänsä olevat vaatteet. 

Pidätyksen jälkeen James Barr kieltäytyy puhumasta. Hän sanoo asianajajalleen vain yhden asian: "Hakekaa Jack Reacher." Mutta mikä yhdistää psykopaatin entiseen sotilaspoliisiin?

Kommentit:
Rikosromaanien aatelia, vaiko silkkaa viihdettä?
Kuulin tästä käytettävän p-alkuista sanaa (olikohan se paras..?), mutta yllättäen viihdyin kirjan sivuilla loistavasti. Lukijaa ei haasteta älyämään mitään, kyydistä ei putoa vaikka lukisi vaan joka toisen sivun. Nopea lukea, mutta ei silti niin kertakäyttöinen kuin vastaavat kovanaama-jännärit (en silti uudestaan lukisi - ehkä katson elokuvan joskus)
Sankari on kookas ja kovaotteinen, konnat raakoja ja häikäilemättömiä - ei tässä ole tarkoituskaan kuuhun mennä.

En ollut ennen lukenut yhtään Lee Childia ja tämä oli oikein hyvä avaus. IMDB:ssäkin näyttää olevan alustavaa tietoa Jack Reacher filmauksista ja juuri kyseisestä kirjasta, joten samoin valitsivat filmintuottajatkin. Jack Reacheria näyttelee Tom Cruise, vaikka ei mikään kookas kaveri olekaan, mutta sopii muuten tähän rooliin. Jack Reacherin sanoja lainatakseni: "En tiennyt, olinko oikeassa vai vain oman egoni lumoissa". Niin myös itse tempauduin matkalle, olin hetken sankari, kavereita jeesataan ja paha saa palkkansa. Jack Reacher on lyömätön sankari jota me kaikki tarvitsemme.

***--/***** (suosittelen, vaikka tämä onkin vain Jerry Cottonia)

Lee Child, suomennetut kirjat:
Killing Floor (1997) (suom. Tappotahti) Jack Reacher #1
Die Trying (1998) (suom. Linnoitus) JR #2
Tripwire (1999) (suom. Tulilanka) JR #3
Running Blind (2000) (suom. Viimeinen vieras) JR #4
Echo Burning (2001) (suom. Teksas palaa) JR #5
Without Fail (2002) (suom. Kaukolaukaus) JR #6
Persuader (2003) (suom. Painostaja) JR #7
The Enemy (2004) (suom. Vihollinen) JR #8
One Shot (2005) (suom. Tappaja) JR #9
The Hard Way (2006) (suom. Kovemman kautta) JR #10
Bad Luck and Trouble (2007) (suom. Tilinteko) JR #11
Nothing To Lose (2008) (suom. Terässeinä) JR #12
Gone Tomorrow (2009) (suom. Viides matkustaja) JR #13
61 Hours (2010) (suom. 61 tuntia) JR #14
Worth Dying For (2010) (suom. Henkensä kaupalla, ilmestyi 3/2011) JR #15
The Affair (2011) (Killing Flooria edeltävät tapahtumat) JR #16
A Wanted Man (2012) JR #17

King, Stephen - 11-22-63 (2011)

Stephen King: 22.11.63

11-22-63 (Stephen King, s. 1947)

UNABRIDGED by Stephen King

LUKIJA: Craig Wasson

HINTA: 60.37 dollaria

KESTO: 30 hrs and 44 mins

AUDIBLE JULKAISUPÄIVÄ: Marraskuu-08-2011

FORMAATTI: Äänikirja

JULKAISIJA: Simon & Schuster Audio

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Millainen maailma olisi, jos John F. Kennedyä ei olisi murhattu?

Juuri eronnut äidinkielenopettaja Jake Epping saa selville, että läheisen pikaruokapaikan takahuoneesta pääsee matkustamaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1958. Jake saa tilaisuuden vaikuttaa historian kulkuun: estämällä Kennedyn murhan hän saattaisi estää myös Vietnamin sodan. Mutta aikamatkustamiseen liittyy perhosvaikutuksen riski – kun muuttaa menneisyydessä yhtä asiaa, voi samalla tulla muuttaneeksi montaa muutakin. Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Jake astuu menneisyyteen, idylliseen 1950-luvun Amerikkaan, missä maailma tuntuu olevan vielä mallillaan. Mutta viiden vuoden päässä, vuodessa 1963, Jakea odottaa Lee Harvey Oswald.

22.11.63 on samalla kertaa todentuntuinen aikamatka ja koukuttava takaa-ajotarina, joka esittää kiehtovan ajatusleikin viiden viime vuosikymmenen vaihtoehtoisesta historiasta. Kingin omin sanoin 22. marraskuuta 1963 oli meidän sukupolvemme syyskuun 11. Päivä, joka muutti maailman.

Kommentit:

Joulua odotellessani 2011 luin (ja kuuntelin) kolmea eri kirjaa. Sain ne sattumalta päätökseenkin perättäisinä päivinä. Nesbö: Lumiukko, Preston/Child: Tulikivi (linkit toisaalle tässä blogissa) ja tämä Stephen Kingin: 11-22-63. Huolimatta parhaasta Harry Hole -seikkailusta tähän asti, voiton näistä vei joku muu.

22.11.63 on massiivisin kirja joka on käsiini eksynyt. Ilman sähköistä formaattia olisin hylännyt tämän liian kookkaana.

Kuuntelin tätä siis lenkkeillessäni ja kun Teksasissa aurinko hehkui, oli meillä d-vitamiinin puutoskausi parhaimmillaan. Läpikuunteluun meni kolme viikkoa, mutta lopulta aurinko paistoi mielessäni. Vielä tänäkin päivänä koen uudestaan jännittäviä hetkiä, kun satun kulkemaan samoissa maisemissa. Äänikirjojen kanssa välillä innostuu pidentämäänkin lenkkiä – kuullakseen miten tarina etenee.

Alusta asti mietin loppua. Ollako elossa vaiko eikö olla. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat paperisilta, enkä keksinyt mitään kirjoittamisen arvoista. Taustatietona kerrottakoon, että King oli alkanut kirjoittamaan kirjaansa jo 1970 -luvun alussa ja sama ongelma vaivasi häntäkin - näihin päiviin saakka. Lopulta idean loppuratkaisuun antoi Kingin oma poika, jännityskirjailija Joe Hill, joka on yhtä vanha kuin koko projektikin. Ilolla voin ilmoittaa että kyllästyttyäni välillä jännityksen mestarin tiiliskiviin, olen jälleen palannut fanikantaan kiitos loppuratkaisun. Olipa kertomus.

Kun tämä joskus suomennetaan, tulee kenties houkutus lähteä uudestaan samalle matkalle. Mutta kykeneekö suomennos tavoittamaan alkuperäisellä kielellä esitetyn tarinan uskottavuuden ja ennen kaikkea: voisinko vielä kerran kokea tuon helteisen Teksasilaisen tunnelman.  

*****/***** (SUOSITTELEN!!!)

Stephen King: 22.11.63

22.11.63 (Stephen King, s. 1947)

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Sivuja: 869

Julkaistu Tammikuu 2013

JULKAISIJA: Tammi

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Millainen maailma olisi, jos John F. Kennedyä ei olisi murhattu?

Juuri eronnut äidinkielenopettaja Jake Epping saa selville, että läheisen pikaruokapaikan takahuoneesta pääsee matkustamaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1958. Jake saa tilaisuuden vaikuttaa historian kulkuun: estämällä Kennedyn murhan hän saattaisi estää myös Vietnamin sodan.

Mutta aikamatkustamiseen liittyy perhosvaikutuksen riski – kun muuttaa menneisyydessä yhtä asiaa, voi samalla tulla muuttaneeksi montaa muutakin. Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Jake astuu menneisyyteen, idylliseen 1950-luvun Amerikkaan, missä maailma tuntuu olevan vielä mallillaan. Mutta viiden vuoden päässä, vuodessa 1963, Jakea odottaa Lee Harvey Oswald.

22.11.63 on samalla kertaa todentuntuinen aikamatka ja koukuttava takaa-ajotarina, joka esittää kiehtovan ajatusleikin viiden viime vuosikymmenen vaihtoehtoisesta historiasta. Kingin omin sanoin "22. marraskuuta 1963 oli meidän sukupolvemme syyskuun 11.". Päivä, joka muutti maailman.

Kommentit:

Helteinen Texas ei ollut tällä kertaa päälimmäisenä mielessä, alkavathan tapahtumatkin vyöryä pohjoisessa, Mainen osavaltiossa, Lisbon Fallsissa.

Viisi vuotta siihen meni, mutta palasin aikamatkalle, eihän Jake Eppingkään malttanut olla menemättä uudestaan. Tässä välissä olen jo katsonut hiukan laimean, yliromanttisen Foxin Tv-sarjan 11.22.63 (helmikuulta 2016), mutta kyllä vaan: suomennettunakin kirja oli loistava ja miksipä ei olisi ollut. Alkupuolella huolestuttivat tietyt ilmaisut, kuten: "vedä kuule v***u päähäsi", mutta enempään huoleen "tunnelman aitoudesta" ei ollut aihetta, enkä edes muistanut olla huolissani kun upposin niin totaalisesti toiseen todellisuuteen.

Edellisellä kerralla Lee Harvey Oswaldin ympärillä pyörineet asiat jäivät pitkäksi aikaa mieleen, mutta toisella kerralla yllätyin, kun en muistanut lainkaan vaikkapa osaa 3 ("Elämää menneisyydessä") ja siinä lukua 11, jossa puututaan Andy Cullumin perheen (Carolyn Poulin) tragediaan. Marnie Cullum sanoo tietävänsä, että George Amberson (alias Jake Epping) onkin joku muu mitä sanoo olevansa. Hieno kohtaus, joka virittää uudestaan koko mielenkiintoni tätä seikkailua kohtaan. Tuntui että tällä kertaa JFK oli sivuseikka ja aikamatkailu pääasia.

King itse pitää kirjan viimeisessä lauseessa keskeisenä vaikuttimenaan Jack Finneyn romaania vuodelta 1970: "Time and Again", täytyypä ottaa lukulautaselle tämä seuraavaksi. Ilmeisesti ei ole tätäkään suomennettu, voi voi.

*****/*****

Nesbö, Jo - Lumiukko (2008) (Snömannen, 2007)

Jo Nesbø: Lumiukko

Alkuteos: Snömannen (2007)
Kustantaja: WSOY
Sarja: WSOY Johnny Kniga (Juva : WS Bookwell)
Sidos: Nidottu, pehmeäkantinen
Sivujen lukumäärä: 432
Julkaistu: 2008
Kääntäjä: Menna, Outi
ISBN: 978-951-0-33769-1 (sid.)


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kun ensilumi sataa Osloon, Birte Becker katoaa. Beckerin perheen talon pihalla on lumiukko, joka tuijottaa suoraan keittiön ikkunaan. Lumiukolle ilmestyy Birte-rouvan kaulahuivi. Harry Hole on saanut oudon kirjeen, jonka on allekirjoittanut Lumiukko. Lumiukoksi ruvetaan kutsumaan 
miestä, jota etsitään. Sillä ainakin Sylvia Ottersen on tämän Lumiukon uhri. Holella on uusi apulainen, Katrine Bratt. Bratt on työlleen omistautuva, ja hän jahtaa Lumiukkoa oudonkin 
kiihkeästi. Bratt on tullut Holen osastolle Bergenin siveelisyyspoliisista. Käy ilmi, että vuosia sitten Bergenissä on murhattu kaksi naista ja asiaa tutkinut poliisi on kadonnut. Poliisia pidetään jopa syyllisenä naisten murhiin. Toiselta rikospaikalta löytyi aikanaan lumiukko. Hole, Bratt ja skeptinen Magnus Skarre jahtaavat sarjamurhaajaa, johon kaikki eivät edes usko. Ehkä olisi syytä...

Kommentit:
"Mehän olemme kaikki jollakin tavalla sairaita ja persoonallisuushäiriöisiä. Toimintamme määrittää, kuinka sairaita me olemme." (Lainaus s. 428).  Koukuttavan jännityksen lisäksi mielenkiintoista on rivien välissä oleva pohdinta, miksi ihminen tekee tällaista. Nesbö perustelee  miten murhaaja oikeuttaa tekonsa ja samalla vihjaa, että hulluus piilee meissä kaikissa.

Kirjaa lukiessa tuli mietittyä oslolaisen kirjailijan tämänhetkisiä mietteitä. Lähinnä siis väkivaltaviihteen tuottamista suhteessa Utoyan saaren joukkosurmiin Oslossa 2011. Vaikuttaako lähellä tapahtunut todellisuus mitenkään Nesbön tuotantoon tulevaisuudessa...

Mielenkiintoni vangitsi ensin nimi, onko "Lumiukko" todellakin jännityskirja? Onhan se, erittäin jännittävä ja raaka sellainen. Periaatteessa en pidä sarjamurhaaja -genrestä sen väkivaltaisuuden takia. Ihmettelin suorastaan, miksi aloin edes lukemaan tätä, koska pidin Nesbon uudempaa "Panssarisydäntä" liian raakana. Alkuun päästyäni jäin välittömästi koukkuun ja tajusin, että tämä on jännittävimpiä kirjoja, mitä olen lukenut. Juttu imee mukaansa tehokkaasti. Todellisuudenpakoa parhaimmillaan.

Harry Hole on käsittääkseni kovassa nousussa maailmalla ja Scorsesen jopa väitetään jo filmaavan tätä Lumiukkoa (tosin ainakaan IMDB ei asiasta tiedä mitään).

Nesbön kirjassa nimien samankaltaisuus (Birte Becker, Bergen, Bratt...) ja laajahko henkilögalleria aiheutti ajoittain hämmennystä. Ehkä olisi kannattanut lukea sarjaa aikajärjestyksessä. Ensimmäinen ”Lepakkomies,” on tosin loppuunmyyty, mutta pokkarina näyttää uutta painosta taas riittävän vähäksi aikaa. Ihmetyttää ettei sitäkään saa e-kirjana, niistä ei painos loppuisi kesken.

Nesbö kirjoittaa nykyaikaista dekkaria, onko niistä vastustamaan ajan hammasta jää nähtäväksi. Tarjontaa tässä lajissa riittää liiankin kanssa. Lumiukko on kuitenkin parhaita lukukokemuksiani pitkään aikaan ja Jo Nesbö jatkaa etenemistään kohti jännityskirjallisuuden kirkkainta kärkeä, ellei jo ole siellä.

*****/***** (suosittelen)

Harry Hole -teokset:
1. Lepakkomies (Flaggermusmannen, 1997)
2. Torakat (Kakerlakkene, 1998)
3. Punarinta (Rødstrupe, 2000)
4. Suruton (Sorgenfri, 2002)
5. Veritimantit (Marekors, 2003)
6. Pelastaja (Frelseren, 2005)
7. Lumiukko (Snømannen, 2007)
8. Panssarisydän (Panserhjerte, 2009)
9. Aave (Gjenferd, 2011)

Hjorth/Rosenfeldt - Mies joka ei ollut murhaaja (2011) (Det fördolda, 2010)

Michael Hjorth/Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Alkuteos: Det fördolda, 2010
Kääntäjä: Jaana Nikula
Laji: Käännetty kaunokirjallisuus, rikos ja jännitys
ISBN: 9789525637373
Ilmestymispäivä: 1.9.2011
Sidottu
Sivua: 472


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Mies joka ei ollut murhaaja aloittaa uuden ruotsalaisen rikosromaanisarjan. Sarjan pääosassa on psykologi Sebastian Bergman, joka on erikoistunut rikollisten profilointiin. Bergman on hankalan tyypin maineessa, sillä hän on älykäs ihminen, joka ei välitä sovinnaisuussäännöistä. Hän kantaa raskasta murhetta siitä, että on menettänyt perheensä Aasian tsunamissa, mutta hän ei osaa etsiä apua vaan yrittää selviytyä yksin. Bergman on moniulotteinen hahmo, joka käyttäytyy huonosti mutta osaa myös hurmata.
Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun 16-vuotiaan Roger Erikssonin äiti ilmoittaa Västeråsin poliisille poikansa kadonneen. Etsinnät aloitetaan, ja parin päivän kuluttua pojan ruumis löytyy läheisestä metsästä sydän irti revittynä. Roger oli outo lintu, yksinäinen poika jolla ei ollut juurikaan kavereita. Kukaan ei tiedä tarkkaan, missä ja kenen kanssa hän vietti aikansa. Huhumylly käynnistyy, ja pian aletaan epäillä yhteyksiä saatananpalvontaan. Kaikki poliisin tutkintalinjat osoittavat Palmlövin yksityiskouluun. Se on rankattu maan parhaiden koulujen joukkoon. Sitä käyvät lahjakkaat ja motivoituneet opiskelijat, jotka tulevat rikkaista perheistä. Koululla on moitteeton maine, joka alkaa nyt rakoilla pahemman kerran. 
Mies joka ei ollut murhaaja on nerokas ja jännä dekkari, joka ei päästä otteestaan. Hjorth ja Rosenfeldt hallitsevat tarinankerronnan lait, osaavat pitää jännityksen yllä ja saavat kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen.

Kommentit:
Kyllä ne ruotsalaiset osaa! Tuli mieleeni takavuosien brittiläinen rikosdraamasarja Fitz ratkaisee. Siinähän päähenkilö oli myös rikospsykologi joka pääsi aina lopussa sanomaan kuka sen teki. Myös Fitzgerald oli älykäs ja epäsovinnainen, lisäksi Sebastian Bergman on menettänyt perheensä tsunamissa ja Fitz oli menettänyt sen henkisellä tasolla. Robbie Coltrane ei silti tule kuvana mieleeni, pikemminkin Beck-sarjasta tuttu Mikael Persbrandt olisi loistava tähän, sillä Sebastianissa on Beckin naistensankarin piirteitä.

Juoni on kiinnostava, käänteitä riittää loppuun saakka ja syyllistä saa arvailla moneen kertaan. Sivujuonikin Sebastianin nuoruuspäivien suhteesta herätti kiinnostuksen, joka selkisi vasta lopussa. Alusta asti joutuu sitä paitsi pähkäilemään, että mitä tämä "en minä mikään murhaaja ole" oikein tarkoittaa... Suggeroiko siinä joku itseään ettei olisikaan tehnyt mitään ja olisiko tämä kasvoton ajatusääni jonkun keskeisistä hahmoista? Jäin myös miettimään, että on psykologilla melkoinen luottamus taitoihinsa, kun uskaltaa mennä huoneeseen jossa on aseistautunut henkilö, hmm taitaa olla melkoinen kuukausipalkka? Hiukan ennen kirja puoliväliä (s. 184) pieni kohtaus hurmasi: Sebastian valehtelee härskisti - vaikka ei olisi pakko - kuulusteltavan tytön vanhemmille, jotta he eivät hyökkäisi tyttärensä kimppuun kun poliisit ovat poistuneet. Hieno yksityiskohta.

Kerronta pysyy tunnelmaltaan kevyenä, vaikka ruumiita tulee. Arvostan ruotsalaisten sivistynyttä tapaa käsitellä murhia silkkihansikkain. Moitteen sijaa en löydä etsimälläkään, paitsi - saisi olla enemmin jännitystä ja tuliko varmasti ne kaikki langanpäät solmittua... tulihan se sieltä kun vähän potkii... Tämän sortin dekkarista ei tule liian ähky olo... Jään odottamaan jo seuraavaa Sebastianin seikkailua.

***--/***** (suosittelen)