Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Lukija: Antti Litja
Kustantaja: WSOY
Äänikirjan julkaisuvuosi: 2014
Kirjan pituus: 6h 22min
ISBN: 9789510407769
Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:
Itse tehty on aina paras. Koti, sarkahousut tai arkku.
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja puurakentamisen.
Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.
Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.
Kommentit:
Vähemmin hauska kuin aiemmat mielensäpahoittajat, mutta tämä onkin kunnon romaani, kun edelliset taas hajanainen kokoelma tarinoita. Synkemmissä maisemissa nyt kuljetaan ja väsätään ruumisarkkua sekä testamenttia. Olen jo niin mielensäpahoittajan lumoissa, että en pysty tätä kunnolla kritisoimaan, hahmosta on tullut jo oikea ja elävä.
Tilastojen valossa huomattavaa on tarinan pituus: yli 6 tuntia, kun ensimmäinen mielensäpahoittaja kesti 3 tuntia, seuraava osa 2:45 ja "Miniäkin" vain 2:30. Taisin kuunnella melkolailla putkeen nuo kaksi ensimmäistä kirjaa ja kenties välillä hiukan puudutti, samoin tämä ja syy siihen on että tarinassa ei ole vetävää juonta, ainoastaan kaverin ajatuksia on tiettyyn rajaan asti mukava kuunnella. Ehkä hahmo onkin urbanisoitunut Konsta Pylkkänen.
Lopun herkistely teki tästä hienon itsenäisen osan sarjaan. Silti lievä pettymys jos odotti samaa tykitystä kuin aikaisemmissakin teoksissa. Jos jatkoa seuraa, en osaa sanoa kaipaanko lyhyitä juttuja vaiko romaania enemmän, ehkä mielensäpahoittajan lapsuus olisi mielenkiintoinen seuraava siirtymä.
Ps.
Luin myös sarjaan kuuluvan "Miniän". Se oli kiinnostava, miniän näkökulmasta toteutettu ja suorastaan pakkoluku tosifaneille. Jutun huumori ei ehkä avaudu kunnolla jos ei tiedä että appiukko on tässä juuri sama mielensäpahoittaja.
****-/***** suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti