tiistai 12. kesäkuuta 2012

Preston/Child - Diogenes-trilogy (Brimstone, Dance of Death, The Book of the Dead, 2004-06)


Douglas Preston/Lincoln Child:
1: BRIMSTONE (Tulikivi)
Alkuteos: Brimstone (2004) "Diogenes-trilogy 1" 
Sarja: Pendergast #5 
Kankaanpää, Jaakko (kääntäjä) 
Kustantaja: Gummerus 
Tekstin kieli: suomi 
Painovuosi: 2011 
Tuotteen tiedot: sidottu, kovakantinen, 695 sivua 
ISBN: 9789512083992 

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:  
Long Islandilla sijaitsevan kartanon jykevien porttien takana FBI:n erikoisagentti Pendergast kohtaa kammottavan verilöylyn jäljet. Lukitulta vintiltä,tulikiven tukahduttavan katkun keskeltä löytyy taidekriitikko Jeremy Groven maalliset, kytevät jäännökset, joiden vieressä on lattiaan painautunut sorkanjälki. Näkymä muistuttaa tarunomaisia kertomuksia kauheuksista, jotka lankesivat niiden ylle, jotka tekivät sopimuksen paholaisen kanssa. Pendergast ei voi vastustaa murhamysteeriä, jonka ainoa looginen selitys tuntuisi olevan yliluonnollinen. Tutkinta vie hänet ja hänen apurinsa Long Islandin ylellisistä kartanoista ja New York Cityn kattohuoneistoista Firenzen sokkeloiselle kujille ja sieltä kaupungin ulkopuolelle, romahduspisteessä olevaan linnaan, johon vuosikymmeniä sitten kokoontui neljä miestä loihtimaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Kommentit:
Pahalla tavalla kliseinen ja paikoin vastenmielinen.

Jännityskirjallisuus, tuo latteuksien ja kliseiden valtameri jaksaa aina kiehtoa. Tutut kaavat luovat turvaa yhteisistä pelisäännöistä kirjailijan ja lukijan välillä. Mutta siinä missä meri hurmaa arvaamattomuudellaan, siihen ei kykene Preston/Childin romaani"Tulikivi". Olen nyt lukenut kyseisten herrojen teoksia yhteensä 12 kappaleen verran ja nyt on peli pelattu loppuun. Toivoisin kehitystä muussakin kuin sivumäärissä, mutta miksi muuttaa kaavaa, kunhan myynti vain sujuu?

Ensimmäinen osa "Diogenes-trilogiaa" ja koska olin jo aiemmin kuunnellut englanniksi viimeisen osan, josta en myöskään pitänyt, ihmettelen nyt miksi tähän piti edes tarttua? Siksi, että tämä ilmestyi lopulta suomeksi, ehkä en vain tajunnut kaikkia hienouksia englanniksi - vielä mitä, suomeksi tämä oli kamalampi. Vanhalla vihtahousulla pelottelu oli ehkä hurjaa vielä 70-luvulla kun elokuvissa pelättiin "Manaajaa", mutta nyt tämän tyyppisestä on paras päivämäärä mennyt jo aikoja sitten.

Seuraavaksi karmeinta oli kummallisen saarnamies Buckin sivujuoni - täysin tarpeeton, ei liittynyt tarinaan edes etäisesti ja laitettu siihen vain kasvattamaan sivumäärää, ei ihme että kolme paksua tiiliskiviromaania piti aiheesta sitten kirjoittaa.

Pendergastin salamurhan virittely oli mainiota, olisipa edes osa jännitettä säilynyt läpi kirjan. Pendergastia on sanottu nykypäivän Sherlock Holmesiksi ja tuo väijytyskohtaus tosiaan toi mieleeni Conan Doylen "Autio talo" -novellin (linkki Wikipedia -sivustolle). Tässä tapauksessa kohtaus toimi hyvällä tavalla.

Pahin viimeiseksi: keskimmäinen osakin on sitten tämän jälkeen pakko lukea, tämä jättää Pendergastin niin hankalaan tilanteeseen. Ikävä temppu ostajille, missään ei mainita että tarina JÄÄ KESKEN ja jatkuukin trilogiana. En myöskään pitänyt uusimmasta "Helen-trilogiaksi" nimetystä "Fever Dream" kirjasta, ehkä minulla on ongelma Preston/Childin trilogioiden suhteen...

Pitkään haudoin näitä tekstejä, en olisi halunnut julkaista tällaisia murskajaisia. Jotenkin tämä kuitenkin helpotti... Kepeät mullat Pendergastille.

*----/***** (en suosittele)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2: DANCE OF DEATH (Veljensä vartija)
Alkuteos: Dance of Death (2005) "Diogenes-trilogy 2" 
Sarja: Pendergast #6 
ABRIDGED (lyhennetty) 
Narrated by Rene Auberjonois 
Regular Price:$18.32 
LENGTH 6h 22mins 
PROGRAM TYPE Audiobook 
PUBLISHER Hachette Audio 

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kaksi veljestä. Toinen FBI:n agentti. Toinen nerokas, kieroutunut rikollinen. Loppumaton vihanpito heidän välillään. Ja nyt, täydellisin rikos. Ja ylittämätön haaste: Pysäytä minut, jos kykenet... Tapahtumat jatkuvat kaksi kuukautta ”Tulikiven” jälkeen jossa nähtiin FBI:n agentti Pendergastin ennenaikainen poismeno. Tämä Preston-Child romaani kokoaa yhteen henkilöitä aiemmista sarjan kertomuksista. Useita ihmisiä Pendergastin lähipiiristä murhataan ja Pendergast lavastetaan syylliseksi. Paetessaan viranomaisia Pendergastilla on apunaan vain vanha ystävänsä, NYPD:n poliisiluutnantti, Vincent D'Agosta ja heidän on pysäytettävä Diogenes. Mutta miten voi pysäyttää ihmisen joka on kyvyiltään tasavertainen ja jolla on ollut 20 vuotta aikaa suunnitella kaikkien aikojen rikos. 

Kommentit: 
Oli helpottavaa saada lukea mitä Pendergastille sitten tapahtui kun tämä jäi kuolemaan Foscon linnan kellarin seinään muurattuna. Mahdotonta lopettaa lukemista tähän, joten on ostettava seuraavakin kirja, hävytöntä! Kun trilogia kuitenkin jatkuu, voi arvata että Pendergast ei ole vielä viimeistä yskäisyään päästänyt.

Melkein het alussa kerrotaan mitä tapahtui päähenkilölle, muuten tätä ei olisi kannattanut ostaakaan (siis lyhennettynä, oikeasti vasta luvussa 12 eli äänikirjana 1/5 kirjaa eli n 3t kuuntelua ennenkuin selviää). Mielenkiintoa yritetään pitää yllä tappamalla kasapäin sankarillemme tuttuja ja tärkeitä ihmisiä - mielikuvituksetonta ja itsetarkoituksellista, en lämpene ajatukselle.

Kuuntelin tämän lyhennettynä versiona, mutta siitä huolimatta ikävystyin. En taatusti kajoa enää tähän - en edes sitten kun suomennos ilmestyy - tai no, paras kun en vanno. Symbolistisesti kirjailijoiden kuolemantanssi todella.

*----/***** (yksi tähti alusta, en suosittele)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------

3: THE BOOK OF THE DEAD (Kuolleiden kirja)
Alkuteos: The Book of the Dead (2006) "Diogenes-trilogy 3" 
Sarja: Pendergast #7 
UNABRIDGED (lyhentämätön) 
Narrated by Scott Brick 
Regular Price:$32.12 
LENGTH 15h 14mins 
PROGRAM TYPE Audiobook 
PUBLISHER Hachette Audio 

 Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Trilogian päättävä kirja. FBI agentti, mätänemässä korkeimman turvaluokituksen vankilassa murhasta, jota hän ei tehnyt... Hänen nerokas, psykoottinen veljensä valmiina viimeistelemään hirvittävän rikoksensa... Erikoisen menneisyyden omaava nuori nainen vaarallisen läpimurron tuntumassa... Muinainen hauta ja sen piilevä kirous, valmiina paljastukseen kuuluisuuksia vilisevässä New Yorkin gaalaillassa... Katastrofaaliset avajaisseremoniat luovat asetelman kahden veljeksen lopulliselle taistelulle, vain yksi voi selvitä... 

Kommentti:
Vain yksi voi selvitä ja "There can be only one", sanottiin eräässä elokuvassa. Huh huh, kumpihan veljeksistä jääkään henkiin? Päähenkilön uskottavuus menee ohi realismin rajojen: poks vaan ja taas on mahdottomalta näyttänyt tilanne selvitetty naarmuitta - niin helppoa.

Koko trilogia huipentuu siis kaksintaisteluun Strombolin tulivuorisaarella Sisilian pohjoispuolellla, parituhatta sivua tai nelisenkymmentä tuntia on tarinaa jo jauhettu - ja lopputuloksena eräs massiivisimmista antikliimakseista mihin olen kuunaan törmännyt. Ei jaksa edes nauraa tällaiselle suoraan kasvoilleen läsähtävään silkkaan kömpelöön, kylmäksi jättävään lopetukseen. Täysin epäpalkitseva, tyhjänpäiväinen ja jo omituisella tavalla hassattu loppu jättää epäilemään onko tähän kuitenkin olemassa jokin syy. Esimerkiksi että arkkikonna suorittaakin vielä järisyttävän paluun joskus tuonnempana, jossain vielä entistä mittavammassa trilogiassa - kostajan paluu kostelemaan - toivottavasti ei.

Olisin kovasti halunnut pitää tästä, mutta ei. Turha, väkisin venytetty trilogia. Paras kun loppui. 

-----/***** (en suosittele)


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Child, Lee - Tappaja (2009) (One Shot, Jack Reacher #9, 2005)


Lee Child: Tappaja

Alkuteos: One Shot (2005) Jack Reacher #9
(Kuudes suomennettu Jack Reacher -romaani).
Suomentaja: Tero Kuittinen
Sivumäärä  459
Painosnumero: 2. painos, 2009
ISBN: 978-951-23-4784-1
Ilmestymisaika: 6/2006

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Räjähtävää toimintaa suoraan bestseller-listojen kärjestä!

Yksinäinen pyssymies piiloutuu pysäköintitaloon ja ampuu väkijoukkoon kuusi laukausta. Seurauksena on viisi kuollutta. Surmaaja jättää kuitenkin jälkeensä runsaasti todistusaineistoa, ja poliisi jäljittää hänet nopeasti. Miehen nimi on James Barr, ja tapaus vaikuttaa selvitetyltä.

Jack Reacher on yksinäinen susi. Hän ei pidä paikallaan olosta. Hän pyöri koneiston rattaissa kunnes koneisto alkoi yskiä ja sylkäisi hänet ulos. Siitä lähtien hän on kiertänyt maata, tarkkaillut Amerikan kaaosta linja-auton ikkunasta mukanaan vain hammasharja ja yllänsä olevat vaatteet. 

Pidätyksen jälkeen James Barr kieltäytyy puhumasta. Hän sanoo asianajajalleen vain yhden asian: "Hakekaa Jack Reacher." Mutta mikä yhdistää psykopaatin entiseen sotilaspoliisiin?

Kommentit:
Rikosromaanien aatelia, vaiko silkkaa viihdettä?
Kuulin tästä käytettävän p-alkuista sanaa (olikohan se paras..?), mutta yllättäen viihdyin kirjan sivuilla loistavasti. Lukijaa ei haasteta älyämään mitään, kyydistä ei putoa vaikka lukisi vaan joka toisen sivun. Nopea lukea, mutta ei silti niin kertakäyttöinen kuin vastaavat kovanaama-jännärit (en silti uudestaan lukisi - ehkä katson elokuvan joskus)
Sankari on kookas ja kovaotteinen, konnat raakoja ja häikäilemättömiä - ei tässä ole tarkoituskaan kuuhun mennä.

En ollut ennen lukenut yhtään Lee Childia ja tämä oli oikein hyvä avaus. IMDB:ssäkin näyttää olevan alustavaa tietoa Jack Reacher filmauksista ja juuri kyseisestä kirjasta, joten samoin valitsivat filmintuottajatkin. Jack Reacheria näyttelee Tom Cruise, vaikka ei mikään kookas kaveri olekaan, mutta sopii muuten tähän rooliin. Jack Reacherin sanoja lainatakseni: "En tiennyt, olinko oikeassa vai vain oman egoni lumoissa". Niin myös itse tempauduin matkalle, olin hetken sankari, kavereita jeesataan ja paha saa palkkansa. Jack Reacher on lyömätön sankari jota me kaikki tarvitsemme.

***--/***** (suosittelen, vaikka tämä onkin vain Jerry Cottonia)


Lee Child, suomennetut kirjat:
Killing Floor (1997) (suom. Tappotahti) Jack Reacher #1
Die Trying (1998) (suom. Linnoitus) JR #2
Tripwire (1999) (suom. Tulilanka) JR #3
Running Blind (2000) (suom. Viimeinen vieras) JR #4
Echo Burning (2001) (suom. Teksas palaa) JR #5
Without Fail (2002) (suom. Kaukolaukaus) JR #6
Persuader (2003) (suom. Painostaja) JR #7
The Enemy (2004) (suom. Vihollinen) JR #8
One Shot (2005) (suom. Tappaja) JR #9
The Hard Way (2006) (suom. Kovemman kautta) JR #10
Bad Luck and Trouble (2007) (suom. Tilinteko) JR #11
Nothing To Lose (2008) (suom. Terässeinä) JR #12
Gone Tomorrow (2009) (suom. Viides matkustaja) JR #13
61 Hours (2010) (suom. 61 tuntia) JR #14
Worth Dying For (2010) (suom. Henkensä kaupalla, ilmestyi 3/2011) JR #15
The Affair (2011) (Killing Flooria edeltävät tapahtumat) JR #16
A Wanted Man (2012) JR #17


tiistai 1. toukokuuta 2012

King, Stephen - 11-22-63 (2011)


Stephen King: 22.11.63

11-22-63 (Stephen King, s. 1947)
UNABRIDGED by Stephen King
LUKIJA: Craig Wasson
HINTA: 60.37 dollaria
KESTO: 30 hrs and 44 mins
AUDIBLE JULKAISUPÄIVÄ: Marraskuu-08-2011
FORMAATTI: Äänikirja
JULKAISIJA: Simon & Schuster Audio

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Millainen maailma olisi, jos John F. Kennedyä ei olisi murhattu?

Juuri eronnut äidinkielenopettaja Jake Epping saa selville, että läheisen pikaruokapaikan takahuoneesta pääsee matkustamaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1958. Jake saa tilaisuuden vaikuttaa historian kulkuun: estämällä Kennedyn murhan hän saattaisi estää myös Vietnamin sodan. Mutta aikamatkustamiseen liittyy perhosvaikutuksen riski – kun muuttaa menneisyydessä yhtä asiaa, voi samalla tulla muuttaneeksi montaa muutakin. Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Jake astuu menneisyyteen, idylliseen 1950-luvun Amerikkaan, missä maailma tuntuu olevan vielä mallillaan. Mutta viiden vuoden päässä, vuodessa 1963, Jakea odottaa Lee Harvey Oswald.

22.11.63 on samalla kertaa todentuntuinen aikamatka ja koukuttava takaa-ajotarina, joka esittää kiehtovan ajatusleikin viiden viime vuosikymmenen vaihtoehtoisesta historiasta. Kingin omin sanoin 22. marraskuuta 1963 oli meidän sukupolvemme syyskuun 11. Päivä, joka muutti maailman.

Kommentit:
Joulua odotellessani 2011 luin (ja kuuntelin) kolmea eri kirjaa. Sain ne sattumalta päätökseenkin perättäisinä päivinä. Nesbö: Lumiukko, Preston/Child: Tulikivi (linkit toisaalle tässä blogissa) ja tämä Stephen Kingin: 11-22-63. Huolimatta parhaasta Harry Hole -seikkailusta tähän asti, voiton näistä vei joku muu.

22.11.63 on massiivisin kirja joka on käsiini eksynyt. Ilman sähköistä formaattia olisin hylännyt tämän liian kookkaana.

Kuuntelin tätä siis lenkkeillessäni ja kun Teksasissa aurinko hehkui, oli meillä d-vitamiinin puutoskausi parhaimmillaan. Läpikuunteluun meni kolme viikkoa, mutta lopulta aurinko paistoi mielessäni. Vielä tänäkin päivänä koen uudestaan jännittäviä hetkiä, kun satun kulkemaan samoissa maisemissa. Äänikirjojen kanssa välillä innostuu pidentämäänkin lenkkiä – kuullakseen miten tarina etenee.

Alusta asti mietin loppua. Ollako elossa vaiko eikö olla. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat paperisilta, enkä keksinyt mitään kirjoittamisen arvoista. Taustatietona kerrottakoon, että King oli alkanut kirjoittamaan kirjaansa jo 1970 -luvun alussa ja sama ongelma vaivasi häntäkin - näihin päiviin saakka. Lopulta idean loppuratkaisuun antoi Kingin oma poika, jännityskirjailija Joe Hill, joka on yhtä vanha kuin koko projektikin. Ilolla voin ilmoittaa että kyllästyttyäni välillä jännityksen mestarin tiiliskiviin, olen jälleen palannut fanikantaan kiitos loppuratkaisun. Olipa kertomus.

Kun tämä joskus suomennetaan, tulee kenties houkutus lähteä uudestaan samalle matkalle. Mutta kykeneekö suomennos tavoittamaan alkuperäisellä kielellä esitetyn tarinan uskottavuuden ja ennen kaikkea: voisinko vielä kerran kokea tuon helteisen Teksasilaisen tunnelman.  

*****/***** (SUOSITTELEN!!!)

Stephen King: 22.11.63

22.11.63 (Stephen King, s. 1947)
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja: 869
Julkaistu Tammikuu 2013
JULKAISIJA: Tammi

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Millainen maailma olisi, jos John F. Kennedyä ei olisi murhattu?

Juuri eronnut äidinkielenopettaja Jake Epping saa selville, että läheisen pikaruokapaikan takahuoneesta pääsee matkustamaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1958. Jake saa tilaisuuden vaikuttaa historian kulkuun: estämällä Kennedyn murhan hän saattaisi estää myös Vietnamin sodan.

Mutta aikamatkustamiseen liittyy perhosvaikutuksen riski – kun muuttaa menneisyydessä yhtä asiaa, voi samalla tulla muuttaneeksi montaa muutakin. Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Jake astuu menneisyyteen, idylliseen 1950-luvun Amerikkaan, missä maailma tuntuu olevan vielä mallillaan. Mutta viiden vuoden päässä, vuodessa 1963, Jakea odottaa Lee Harvey Oswald.

22.11.63 on samalla kertaa todentuntuinen aikamatka ja koukuttava takaa-ajotarina, joka esittää kiehtovan ajatusleikin viiden viime vuosikymmenen vaihtoehtoisesta historiasta. Kingin omin sanoin "22. marraskuuta 1963 oli meidän sukupolvemme syyskuun 11.". Päivä, joka muutti maailman.

Kommentit:
Helteinen Texas ei ollut tällä kertaa päälimmäisenä mielessä, alkavathan tapahtumatkin vyöryä pohjoisessa, Mainen osavaltiossa, Lisbon Fallsissa.

Viisi vuotta siihen meni, mutta palasin aikamatkalle, eihän Jake Eppingkään malttanut olla menemättä uudestaan. Tässä välissä olen jo katsonut hiukan laimean, yliromanttisen Foxin Tv-sarjan 11.22.63 (helmikuulta 2016), mutta kyllä vaan: suomennettunakin kirja oli loistava ja miksipä ei olisi ollut. Alkupuolella huolestuttivat tietyt ilmaisut, kuten: "vedä kuule v***u päähäsi", mutta enempään huoleen "tunnelman aitoudesta" ei ollut aihetta, enkä edes muistanut olla huolissani kun upposin niin totaalisesti toiseen todellisuuteen.

Edellisellä kerralla Lee Harvey Oswaldin ympärillä pyörineet asiat jäivät pitkäksi aikaa mieleen, mutta toisella kerralla yllätyin, kun en muistanut lainkaan vaikkapa osaa 3 ("Elämää menneisyydessä") ja siinä lukua 11, jossa puututaan Andy Cullumin perheen (Carolyn Poulin) tragediaan. Marnie Cullum sanoo tietävänsä, että George Amberson (alias Jake Epping) onkin joku muu mitä sanoo olevansa. Hieno kohtaus, joka virittää uudestaan koko mielenkiintoni tätä seikkailua kohtaan. Tuntui että tällä kertaa JFK oli sivuseikka ja aikamatkailu pääasia.

King itse pitää kirjan viimeisessä lauseessa keskeisenä vaikuttimenaan Jack Finneyn romaania vuodelta 1970: "Time and Again", täytyypä ottaa lukulautaselle tämä seuraavaksi. Ilmeisesti ei ole tätäkään suomennettu, voi voi.

*****/*****


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Nesbö, Jo - Lumiukko (2008) (Snömannen, 2007)

Jo Nesbø: Lumiukko

Alkuteos: Snömannen (2007)
Kustantaja: WSOY
Sarja: WSOY Johnny Kniga (Juva : WS Bookwell)
Sidos: Nidottu, pehmeäkantinen
Sivujen lukumäärä: 432
Julkaistu: 2008
Kääntäjä: Menna, Outi
ISBN: 978-951-0-33769-1 (sid.)


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kun ensilumi sataa Osloon, Birte Becker katoaa. Beckerin perheen talon pihalla on lumiukko, joka tuijottaa suoraan keittiön ikkunaan. Lumiukolle ilmestyy Birte-rouvan kaulahuivi. Harry Hole on saanut oudon kirjeen, jonka on allekirjoittanut Lumiukko. Lumiukoksi ruvetaan kutsumaan 
miestä, jota etsitään. Sillä ainakin Sylvia Ottersen on tämän Lumiukon uhri. Holella on uusi apulainen, Katrine Bratt. Bratt on työlleen omistautuva, ja hän jahtaa Lumiukkoa oudonkin 
kiihkeästi. Bratt on tullut Holen osastolle Bergenin siveelisyyspoliisista. Käy ilmi, että vuosia sitten Bergenissä on murhattu kaksi naista ja asiaa tutkinut poliisi on kadonnut. Poliisia pidetään jopa syyllisenä naisten murhiin. Toiselta rikospaikalta löytyi aikanaan lumiukko. Hole, Bratt ja skeptinen Magnus Skarre jahtaavat sarjamurhaajaa, johon kaikki eivät edes usko. Ehkä olisi syytä...

Kommentit:
"Mehän olemme kaikki jollakin tavalla sairaita ja persoonallisuushäiriöisiä. Toimintamme määrittää, kuinka sairaita me olemme." (Lainaus s. 428).  Koukuttavan jännityksen lisäksi mielenkiintoista on rivien välissä oleva pohdinta, miksi ihminen tekee tällaista. Nesbö perustelee  miten murhaaja oikeuttaa tekonsa ja samalla vihjaa, että hulluus piilee meissä kaikissa.

Kirjaa lukiessa tuli mietittyä oslolaisen kirjailijan tämänhetkisiä mietteitä. Lähinnä siis väkivaltaviihteen tuottamista suhteessa Utoyan saaren joukkosurmiin Oslossa 2011. Vaikuttaako lähellä tapahtunut todellisuus mitenkään Nesbön tuotantoon tulevaisuudessa...

Mielenkiintoni vangitsi ensin nimi, onko "Lumiukko" todellakin jännityskirja? Onhan se, erittäin jännittävä ja raaka sellainen. Periaatteessa en pidä sarjamurhaaja -genrestä sen väkivaltaisuuden takia. Ihmettelin suorastaan, miksi aloin edes lukemaan tätä, koska pidin Nesbon uudempaa "Panssarisydäntä" liian raakana. Alkuun päästyäni jäin välittömästi koukkuun ja tajusin, että tämä on jännittävimpiä kirjoja, mitä olen lukenut. Juttu imee mukaansa tehokkaasti. Todellisuudenpakoa parhaimmillaan.

Harry Hole on käsittääkseni kovassa nousussa maailmalla ja Scorsesen jopa väitetään jo filmaavan tätä Lumiukkoa (tosin ainakaan IMDB ei asiasta tiedä mitään).

Nesbön kirjassa nimien samankaltaisuus (Birte Becker, Bergen, Bratt...) ja laajahko henkilögalleria aiheutti ajoittain hämmennystä. Ehkä olisi kannattanut lukea sarjaa aikajärjestyksessä. Ensimmäinen ”Lepakkomies,” on tosin loppuunmyyty, mutta pokkarina näyttää uutta painosta taas riittävän vähäksi aikaa. Ihmetyttää ettei sitäkään saa e-kirjana, niistä ei painos loppuisi kesken.

Nesbö kirjoittaa nykyaikaista dekkaria, onko niistä vastustamaan ajan hammasta jää nähtäväksi. Tarjontaa tässä lajissa riittää liiankin kanssa. Lumiukko on kuitenkin parhaita lukukokemuksiani pitkään aikaan ja Jo Nesbö jatkaa etenemistään kohti jännityskirjallisuuden kirkkainta kärkeä, ellei jo ole siellä.

*****/***** (suosittelen)

Harry Hole -teokset:
1. Lepakkomies (Flaggermusmannen, 1997)
2. Torakat (Kakerlakkene, 1998)
3. Punarinta (Rødstrupe, 2000)
4. Suruton (Sorgenfri, 2002)
5. Veritimantit (Marekors, 2003)
6. Pelastaja (Frelseren, 2005)
7. Lumiukko (Snømannen, 2007)
8. Panssarisydän (Panserhjerte, 2009)
9. Aave (Gjenferd, 2011)