Preston & Child - The Wheel of Darkness (2007)

Douglas Preston & Lincoln Child -  The Wheel of Darkness (Pendergast #8)

Narrated by: Rene Auberjonois
Length: 12 hrs and 59 mins 
Series: Pendergast, Book 8
Unabridged Audiobook
Ei suomennettu

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: (oma käännös)
FBI-agentti Pendergast on ottanut Constance Greenen

maailmanympärysmatkalle näyttääkseen paikkoja josta tämä on aina vain voinut haaveilla. He päätyvät Tiibetiin, jossa Pendergast joskus kouluttautui kamppailulajien ja hengellisen tutkimuksen parissa. Kaukaisessa luostarissa he saavat kuulla, että harvinainen ja vaarallinen esine, jota munkit ovat vartioineet sukupolvien ajan, on varastettu. Pendergast tarjoaa apuaan esineen palauttamiseksi. Hänen ja Constancen tie johtaa luksusristeilijä Britannian neitsytmatkalle - ja Atlantin ylitykselle täynnä kauhua.

Kommentit:
Paras KANSI koko sarjasta, mutta allaoleva kuva olisi vastannut sisältöä paremmin ja olisin jättänyt tämän kuuntelematta. Säästin tätä pitkään, odotin sopivaa hetkeä nautiskella. Mietiskelyä ja mystiikkaa, sainkin kuunnella neiti Marple dekkarin, eikä Tiibetissä vaan Atlannilla.

Kirja toki alkaa ja loppuu tuolla myyttisessä luostarissa. Tiibetissä ei rauhoituta eikä mietiskellä kun ollaan jo seilaamassa - kammoan meriaiheisia trillereitä, Riptide, Ice Limit ja nyt tämä tähän kolmanneksi takaa kamalimman äänikirjajoulun miesmuistiin. Kaikissa näistä on se iänikuinen lähestyvä myrsky, jota käytetään lisäämään (ulkoista) jännitystä kun kirja ei sitä kykene tarjoamaan. Kuuntelen ehkä kiltisti loppuun, mutta on todella lähellä lopettaminenkin.

Ihmettelen että tässä lähdetään kauas Tiibettiin, pakoon dekkarihommia. Luostariin joka on pysynyt poissa kartoilta, jossa kuitenkin lappaa länsimaisia äijiä ihan tuosta vaan mietiskelemässä. No mitäpä siitä, mutta n. 5 min saapumisen jälkeen lähdetään selvittämään kadonneen kuvatuksen (Agozyen) arvoitusta. Johan siinä tuli rauhoituttua.

Tässä kirjassa Pendergast - FBI:n "erikois" agentti on kaikkitietävä, jossain toisessa (Blue Labyrinth) taas ulkopuolinen sivustaseuraaja. Kumpikaan ei ole parempi vaan pitäisi pysytellä alunperin annetuissa kyvyissä joista on sitten hyötyä tai ei. Miksi hänen pitää vielä roikkua FBI:ssä, koska sen työpaikan hommia hän ei koskaan tunnu hoitavan ja rahaa riittää niin paljon että voi reissailla vapaasti ja tutkia mitä vaan.

Constance Greene taas kulkee liimattuna mukana, mutta mitään käyttöä kirjailijat eivät tunnu hänelle keksivän. Luulisi jotain maagista voivan kehittää parikymppiselle tytölle, joka on syntynyt 1800-luvulla ja kasvanut mielipuolisen hirviön vankina. HUPSIS! Kirjan aivan viimeisillä riveillä tuo Constancen motiivi (kirjoittajien hyöty -näkökulmasta), selvisi. Tämä oli ihan hyvin juonittu, en nähnyt tällaisen asian tulevan, mutta varmasti myöhemmin luemme asiasta paljon lisää. (en voi paljastaa). Tästä kuitenkin yhden tähden voi antaa.

Ja tämäkin vielä, edellisessä (Kuolleiden kirja - The Book of the Dead) osassa tulivuoreen pudonneen pahuuden ruumiillistuma eli velipoika ilmestyy näkynä ja mystisesti Pendergast kysyy tältä: "Minun täytyy saada tietää oletko oikeasti kuollut, Diogenes?" Tässä sarjassa ei voi koskaan luottaa että kuoleeko kukaan oikeasti - ehkä Cemetary Dancessakin kuollut Bill Smithback hyppää laatikosta jossain vaiheessa.

Ahdistavin hetki koetaan muistaakseni luvussa 25, kun eräs naismatkustaja (Inga Larsson) paiskataan risteilijältä synkkään mereen ja laiva katoaa yhä kauemmas hyvisessä, pimeässä Atlannin valtameressä ja sitten kuvaillaan yksityiskohtaisesti tätä kammottavan hukkumisen kokemusta. I rest my case.

*----/***** (menee vaan aika hukkaan)

Luetut Douglas Preston (& Lincoln Child) -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
**** The Kraken Project (2014)
*** Ice Limit (w. Lincoln Child, 2000)
*** Isku - Impact (2010)
*** Tyrannosaur Canyon (2005)
*** Riptide (w. Lincoln Child, 1998)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Mount Dragon (w. Lincoln Child, 1996)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
** Blue Labyrinth (w. Lincoln Child, 2014)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
* The Wheel of Darkness (w. Lincoln Child, 2007)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Preston & Child - Mount Dragon (1996)

Douglas Preston, Lincoln Child - Mount Dragon

Narrated by: David Colacci
Length: 15 hrs and 38 mins 
Unabridged Audiobook
Release Date:16/05/2008

Publisher: Brilliance Audio
Ei suomennettu

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:
Guy Carson on loistava tiedemies GeneDynessä, yhdessä maailman suurimmista biokemiallisista yrityksistä. Kun hänet siirretään Mount Dragoniin, GeneDyne korkean turvallisuuden geenitekniikan laboratorioon, hänen hyvä onnensa tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.

Carson huomaa pian tämän todeksi. Hän huomaa, että GeneDynen geneetikot puuhastelevat tavallisen viruksen kanssa, tavoitteenaan valtava voitto uutta flunssalääkettä myymällä. Hoito muuttaa kuitenkin ihmisen DNA:ta, ja Carsonin tehtävänä on vakauttaa virus. Mutta Carson alkaa ihmetellä, onko työ moraalisesti oikein, vaikka se toteutettaisiinkin lääketieteellistä syistä. Geenien muuntelu on riskialtista työtä ja mahdollisuus synnyttää uusi tappajavirus on hyvin todellinen. Mikä pahinta, Mount Dragonissa piilee toinenkin salaisuus, joka asettaa vaaraan koko maailman.

Kommentit:
Ihan ensin David Colaccin ylieläytyvä lukeminen on paikka paikoin sietämätöntä, hän huutaa niin kovaa että on pakko pudottaa luurit päästä kesken lenkkiä, äänen kompressointia ei ilmeisesti oltu vielä tuolloin keksitty?

Minulle tämä viruksenkarkailuteema on ollut loppuun käsitelty siitä asti kun näin minisarjaksi filmatun Stephen Kingin Tukikohdan. Aihe on muutenkin yleinen ja King kirjoitti omansa jo parikymmentä vuotta aikaisemmin. Eipä nämä pandemia jutut tietysti siihenkään lopu. Mietin pitkään miksi kuuntelin tämän loppuun asti... ehkä odotin kirjoittajakaksikolta jo melkein kahdenkymmenen luetun teoksen jälkeen jotain hiuksianostattavaa, mutta ei tullut mitään mikä olisi edes yllättänyt.

Samaa sarjaa (ilman Pendergast'ia) olevat Riptide ja Ice Limit ovat parempia, tämä ehkä "Rienauksen" tasoa, tähtiä lähemmäs 1,5 kuin 2.


**---/***** (ei vikaa,, ei vaan innosta)

Luetut Douglas Preston (& Lincoln Child) -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
**** The Kraken Project (2014)
*** Ice Limit (2000)
*** Isku - Impact (2010)
*** Tyrannosaur Canyon (2005)
*** Riptide (1998)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
** Blue Labyrinth (2014)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Preston & Child - The Ice Limit (2000)

Douglas Preston & Lincoln Child - The Ice Limit

Narrated by: Scott Brick
Length: 16 hrs and 48 mins 
Unabridged Audiobook
Release Date:03/08/2010
Publisher: Hachette Audio
Ei suomennettu

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: (oma käännös)
Suurin meteoriitti kautta aikojen on löydetty, se on ollut hautautuneena miljoonia vuosia kylmällä, autiolla, Chilen eteläisen kärjen saarella. 4000 tonnin paino tuntuu mahdottomalta siirtää. New Yorkilainen miljardööri Palmer Lloyd haluaa tämän uskomattoman löydön uuteen museoonsa. Hän varustaa rahtilaivan alan parhaimmilla tutkijoilla ja insinööreillä, tavoitteenaan ensiluokkainen retkikunta. Mutta jo ensimmäisellä kosketuksella meteoriittiin ihmisiä alkaa kuolla. Pelottava totuus on paljastumassa: miehet ja naiset Rolvaag -laivalla eivät tule viemään tätä ikivanhaa, arvoituksellista esinettä minnekään. Se vie heidät.

Kommentit:
Tulee näitä arvosteluja nyt melkein yksi per päivä. Selitys on, että olen lukenut useat näistä kirjoista jo aikaisemmin. Läpimuistelin nänä pikavauhtia kritiikin aikaansaamiseksi.

Ice Limitin loppuratkaisun viimeiset rivit olivat täysin muistissa, joten yllätyksiä ei enää tullut. Loppu jäi kuitenkin yhä enemmin huutamaan jatkoa. Niin monen muunkin mielestä, sillä löysin haastattelun, jossa Preston ja Child vastaavat: "Kyllä, jonakin päivänä kirjoitamme jatkoa Ice Limitille, kärsivällisyys on hyväksi." Tämä on paljon luvattu koska jatkossa on aivan mahtavat maailmanluokan ongelmat edessä, siinäpä pohtimista. Kerrankin on realistiset odotukset siitä, että jatko-osa on edeltäjäänsä vieläkin hurjempi. Toivotan onnea.

Kirjan, myöhemmin lisätty epilogi löytyy täältä (se oli kyllä äänikirjassa mukana). Ei kannata rynnätä etukäteen lukemaan, sillä se paljastaa myös lopun tapahtumat. Kirjailijat selvittävät uuden epilogin tarvetta seuraavasti: "Meiltä pyydettiin yksityiskohtien selventämistä Ice Limitin lopputapahtumiin, joten kirjoitimme jatkon uutisartikkelien muotoon." En tiedä mistä kaikista painoksista uusi epilogi puuttuu, Amazonin paperisen kirjan näyteluvussa on vain webbiosoite josta epilogi löytyy.

Mainitsen vielä, että tapahtumapaikka Isla Desolación on oikeasti 600km luoteeseen, tässä seikkaillaan hiukan keksityssä maastossa, oikea paikka olisi kartassa Isla Wollaston mutta nimestä viis, kirjan alussahan mainitaan heti Kap Hornin saaret ja eteläisin kärki Etelä-Amerikkaa.

Hikeä pukkasi kun tieteestä tuli kysymys ja englanniksi. Kertomuksen "atomic number 177" viittaa siis peruskoulusta tuttuun, kemiassa ja fysiikassa käytettävään jaksollisen järjestelmän lukuihin. Suurin tunnettu numero on 118, eli kun esimerkiksi hiilen ytimessä on kuusi protonia, on sen järjestysluku kuusi. Meteoriitin atomic number 177 on hyvinkin raskas ymmärtää, tällä galaksilla.

Lisäksi mainittavaa on se, että seuraavana vuonna Dan Brown julkaisi kirjan Deception Point (Meteoriitti) jossa seikkaillaan tällä kertaa pohjoisnavalla, mutta muuten hyvin tutunoloinen tarina, en pitänyt siitä yhtään siksi, että meteoriitti oli huijausta. Tässä kirjassa meteoriitti on totta loppuun asti, parempi lukijalle näin päin.

Jää, meri ja hyvin tutunoloinen seikkailukertomus eivät minua juurikaan houkuttele, sanojeni vakuudeksi katsokaa vaikka myrskyvideota Draken salmesta niin ymmärtänette. Mutta täytyy sanoa että Preston & Child tuottavat hienoja ideoita, minun makuuni ne voisivat mennä enemminkin yli realismin rajojen. Idean esikuvana on jälleen kerran Prestonin entisen työpaikan, American Museum of Natural Historyn näyttelyesine, tällä kertaa meteoriittihallin mahtava "Ahnighito" eli Teltta, täällä wikipediaa siitäki.

Ehkä jopa 3,5 mutta ei neljää tähteä.

***--/***** (hyvä, kerrankin täysin erillinen tarina - kunnes jatko-osa kirjoitetaan)

Luetut Douglas Preston (& Lincoln Child) -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
**** The Kraken Project (2014)
*** Ice Limit (2000)
*** Isku - Impact (2010)
*** Tyrannosaur Canyon (2005)
*** Riptide (1998)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
** Blue Labyrinth (2014)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Preston & Child - Riptide (1998)

Douglas Preston & Lincoln Child - Riptide 

Narrated by: Scott Brick
Length: 14 hrs and 44 mins 
Unabridged Audiobook
Release Date:08-03-10
Publisher: Hachette Audio
Ei suomennettu

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: (oma suom.)
Vuosisatoja vanha, kirottu merirosvojen aarre, arvoltaan yli 2 miljardia dollaria, sijaitsee Mainen rannikon  petollisilla vesillä. Miehet, jotka ovat yrittäneet löytää aarretta, ovat kärsineet karmeita kuolemia. Löytääkö korkean teknologian retkikunta saman kohtalon?

Kommentit:
Ei lähtenyt, ei sitten millään. Merirosvot ja meri ovat äärimmäisen vastenmielisiä tarinan aiheita minulle. Aina se myrsky nousee ja aina joku hukkuu... ei kiitos. Lapsena lukemani loistavan R. L. Stevensonin Aarresaaren jälkeen, tämä aihe oli loppuunkäsitelty. Miksi sitten luin tämän? Aion ilmeisesti käydä kyseisten kirjailijoiden koko tuotannon läpi, kun ei muuta luettavaa löydy. "Ihmeiden kabinetti", "Relic", "Cemetery Dance" ja jopa "Kraken Project" olivat niin hyviä, että täytyy sieltä jotain muitakin helmiä löytyä. No, tämä ei ole sellainen. Samaa hukkumisella leikkimistä on Lincoln Childin sooloromaanissa "Uusi Atlantis" enkä pitänyt siitäkään touhusta.

Pahiten mättää, että keskeisimmästä tapahtumapaikasta "Water Pit", vesimontusta ei saa mitään otetta, kohtauksesta toiseen mieli yrittää piirtää sitä uudestaan ja uudestaan. Kuinka ihmeessä on pystytty rakentamaan moinen monttu maagisine ansoineen? Löysin sitten piirroksen aiheesta täällä, olisi tuo vähän helpottanut, mutta ei liikaa selvitä sekään.

Idean innoittajana on ollut "Money Pit" -niminen paikka Kanadan Nova Scotian Oak Island -saarella, jossa Douglas Preston itse vieraili kymmen vuotta ennen kirjan julkaisua ja vietti kuulemma useamman viikon aarteen etsinnässä. En jaksa suomennella, lukekaa taustat täältä, Preston & Child sivustolla. Täällä hiukan Youtube -salaliittoteoriaa aiheesta, vai olivatko sittenkin viikingit mysteerikuopan rakentajina? Mielenkiintoinen soppa kaiken kaikkiaan, miksei kirjassa sama asia enää kiinnostakaan?

Ja nyt yllättävä takinkääntö: loppupuolella rupesin kiinnostumaan ja juttu alkoi vasten tahtoani rullata. Juutas sentään, kävikö tässä niin, että kuuntelin laiskana puolella korvalla ja pilasin itse jännityksen? Oli miten oli, parasta lopulta oli, että mikään "arvaamani" ei pitänytkään paikkaansa vaan tarina oli jotain ihan muuta. Olin valmistautunut haukkumaan tämän lyttyyn, mutta nyt en pystykään. Kolme tähteä on hyvä, kaksi ei ole oikeastaan mitään, joten sanoisin että kaksi ja puoli tai 2,75. Olin turhan hätäinen tämän kanssa.

***--/***** (suosittelen, jos aihepiiri mitenkään viettelee)

Luetut Douglas Preston (& Lincoln Child) -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
**** The Kraken Project (2014)
*** Isku - Impact (2010)
*** Tyrannosaur Canyon (2005)
*** Riptide (1998)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
** Blue Labyrinth (2014)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Slash & Anthony Bozza - Slash (2012)

Slash & Anthony Bozza - Slash

Alkuteos: Slash
Ilmestymiskuukausi: 05 / 2012
Sivumäärä: 483
ISBN: 978-952-01-0713-0
Suomentaja: Kim Männistö
Likekatalogi: Kevät 2012
Kategoria: Pokkarit


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:
Aikamme palvotuimman kitarajumalan muistelmat määrittelevät uudelleen kliseen ”seksi, huumeet ja rock’n’roll”

Guns N’ Rosesin räjähdysherkät levyt tunnetaan nykyään kokonaisen aikakauden soundtrackina. Bändin noustessa huipulle sen kitaristi Slash taisteli demoneitaan vastaan ja pakeni todellisuutta seksiseikkailujen, huumeiden ja viinan avulla. Hän kuitenkin selvisi voittajana katkaisuhoidoista, mellakoista ja oikeusjutuista ja kasasi lopulta hardrockin superyhtyeen Velvet Revolverin.

Tämä kirja on ikkuna yksityisyyttään tarkasti varjelevan kitaristin maailmaan. Slash puhuu suunsa puhtaaksi GN’R-ajoista eikä säästele myöskään itseään. Teos onkin kohteensa näköinen: hauska, rehellinen ja kaikin puolin överi.

Kirjan arvostelut:
”Erittäin viihdyttävä ja rehellinen. Yksi parhaista rockelämäkerroista, jonka olen koskaan lukenut.” – Michael Monroe


”Minämuotoinen kerronta kulkee sujuvasti ja rehellisen tuntuisesti. Ylilyöntejä puolin ja toisin peittelemätön teos tarjoaa hersyviä pilkahduksia tähteyden dionyysisistä ulottuvuuksista.” – Rytmi

Kommentit:
Seuraavaksi lukupäiväkirjassa pakko ottaa jännärisopan jälkeen tasoittavat elämänkerrat, toinen on menossa oleva Michael Jordanin ja toinen tämä Slash. Erittäin viihdyttävä ja hyvinkin kirjoitettu elämänkerta on kyseessä. En pidä tyypistä, soitostaan enkä bändeistään, mutta näin sitä oppii itsekin hiukan ennakkoluulottomuutta. Rupesin jopa arvostamaan Slashia, ihme että kaveri on enää elossa. Michael Monroe kehuu tätä kannessa ja kirjassa Slash'kin ylistää Hanoi Rocksia, joten on ollut Fagerholmilla varmasti mukavaa luettavaa. Ryyppäämisen ja sikomisen määrä on käsittämätön ja se jatkuu ja jatkuu aina vaan, on tämä touhu ihan toiselta planeetalta.

Neljä kirjaa tuli viimeisteltyä samalla viikolla joululoma edessä ja lukemis-ideat on loppu, Nesbön Punarinta ei oikein lähde, ja pikaselauksella meni juuri tuossa Wahlroosin elämänkerta ja Esko Valtaojan Kaiken käsikirja, niistä en jaksa tänne mitään tänne laittaa. Odotellaan taas, aina jostain vinkki tulee.

***** (hyvät joulut!)

Preston, Douglas - Tyrannosaur Canyon (2005)

Douglas Preston - Tyrannosaur Canyon

Written by: Douglas Preston
First Published: August 11, 2005 by Forge Books
Narrated by: Scott Sowers
Length: 6 hrs and 26 mins 
Abridged Audiobook | Lyhennetty äänikirja
Publisher: Macmillan Audio
Ei suomennettu

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: (oma suomennos).
Kolmekymmentä vuotta kateissa ollut kuukivi. Viisi ämpärillistä veristä hiekkaa New Mexicon kanjonissa. Tiedemies, jonka kunnianhimo riittää tappamaan. Munkki joka yrittää pelastaa maailman. Salainen virasto, jolla on kuolettava tehtävä. Suurin tieteellinen löytö kautta aikojen. Mikä saapui tulenlieskana galaksien pimeydestä kauan sitten ja piilottelee yhä maan sisällä, paikassa nimeltä Tyrannosaurus kanjoni.

Tyrannosaurus rexin fossiili on kaivettu esiin, paljastaen hämmästyttävän johtolangan dinosaurusten äkilliseen sukupuuttoon. Tutkijoiden ja salaisen valtion viraston kamppailu, epätoivoinen yritys pitää salaisuus maan alla ja samalla estää toinen massasukupuutto - tällä kertaa ihmisrodun.

Kommentit:
Wyman Ford -sarja alkaa tästä kirjasta ja tyylilaji on (kaiketi) teknotrilleri (mm. Tom Clancy, Michael Crichton). Clancy ja Crichton tuotantoa on nähty liikaakin filmattuna ja harmittaa että menin katsomaan esim. Jurassic Parkin elokuvana, en viitsinyt enää lukea.

Tämän parissa viihtyi mukavasti, joskin kuuntelin lyhennettynä teoksena (n. puolet pois) ja juttu päättyi jopa liian nopeasti. Kirjoittaja käyttää runsaasti teknologista-sanastoa ja kaikesta näkee että taustatöitä on tehty (ei välttämättä hyvä asia, hmm...). Hahmot ovat melko yksiulotteisia, mutta tärkeintä on aiheen kiinnostavuus. Olen jo aiemmin ilmoittanut lopettavani Preston & Child tuotannon lukemisen mutta genre miellyttää suuresti.

Jos oikein ymmärsin, kyse oli siitä, mitä oikeasti tapahtui dinosauruksille. Jutun alussa on kuitenkin tätä perinteistä: selkään ammuttu vanhus kertoo aarteesta viimeisillä voimillaan ja lopussa pahis ei taas kuole millään... kauhean tylsää, mutta kliseitten väliin jää mielenkiintoinen kertomus.

Kesken luennan huomasin juuri ilmestyneen Wyman Ford #4:n (The Kraken Project), joten kiiruhdin ostamaan senkin...

***--/***** (ok)

Luetut Douglas Preston (& Lincoln Child) -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
*** Isku - Impact (2010)
*** Tyrannosaur Canyon (2005)
*** Riptide (1998)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Blue Labyrinth (2014)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Preston, Douglas - The Kraken Project (2014)

Douglas Preston - The Kraken Project

First published: May 13, 2014
Publisher: Forge Books
Narrated by: Scott Sowers
Length: 12 hrs and 29 mins 
Unabridged Audiobook
Release Date:05-13-14
Publisher: Macmillan Audio
YouTube Trailer: here
Ei suomennettu.


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:
NASA rakentaa luotainta jonka päämääränä on sukeltaa Krakenin mereen Titanilla, Saturnuksen suurimmalla kuulla. Se on yksi lupaavimmista elinympäristöistä maapallon ulkopuolella, mutta sen pinta on epävakaa ja vaarallinen, luotain on siksi varustettava parhaalla mahdollisella tekooäly -ohjelmistolla. Melissa Shepherd, nerokas ohjelmoija, on kehittänyt "Dorothyn", tehokkaan, itseään muuntelevan tietokoneohjelman, jonka potentiaali on samalla mullistava ja pelottava. Kun virhearviointi johtaa katastrofiin testauksen aikana, Dorothy pakenee internettiin. 

Entinen CIA-agentti Wyman Ford palkataan jäljittämään kadonnut ohjelmisto. Kun Ford ja Shepherd etsivät Dorothya, he ymmärtävät sen muuttuneen hirvittävällä tavalla. He eivät ole ainoita jotka etsivät kadonnutta ohjelmaa: myös pari Wall Street kauppiasta on tiukasti jäljillä valjastaakseen ohjelman historian tehokkaimmaksi rahantekokoneeksi.


Autiossa talossa Pohjois-Kalifornian rannikolla, Ford kohtaa tärkeimmän kysymyksen: onko Dorothyn pelastaminen oikein vaiko väärin ihmiskunnan kannalta?

Kommentit:
Douglas Preston on kehittynyt. Loistavaa arvosanaa ei voi vieläkään antaa, sillä henkilökuvauksessa on puuttensa, mutta tarina kiinnosti. Sivujuonessa kulkeva amerikkalaisperhe on lälly, mutta ei haitannutkaan. Kirja humahti ohi kahdessa päivässä, mikä on erittäin nopea minun mittapuuni mukaan. Luettuani lukuisia kirjailijan teoksia, on muodostunut kuva teknologiasta kiinnostuneesta nörtistä, jonka ihmiskäsitys ei yllä syvempään, tärkeämpää on teknisten juttujen tutkiminen ja niiden perusteellinen ymmärrys, ei ihmisluonteen.

Joku voisi pettyä kirjan nimeen, joka viittaa Saturnuksen suurimman kuun, Titanin mereen - Kraken-mereen. Sinnehän tässä ei siis lennetä - kyse on ainoastaan lennolle suunnitellusta tietokoneohjelmasta. Idea on hyvä ja mielenkiintoinen, samantyyppinen kuin oli myös Wyman Ford #3:ssa "Rienauksessa" (linkki arvosteluun tässä blogissa) ja hyväksi mainitsemassani Robert Harrisin Pelkokertoimessa. Joten selvästi tämäntyyppinen teknotrilleri on helppoa myydä minulle.

Wyman Ford on näissä neljässä kirjassa sitovana tekijänä, mutta hän on siirtynyt yhä enemmin sivustaseuraajan rooliin, samalla kuin lähtökohtaisesti ilmoitetut "ominaisuudet" ovat unohtuneet tai jäävät täysin hyödyntämättä. Ex-CIA, ex-koodinpurkaja, ex-munkki ja nyt vain tavanomaisesti yksityisetsivä. Jatkossa toivoisi että henkilökuvaa kehitettäisi ja todistettaisi miksi juuri hänen kykynsä ovat niin poikkeukselliset, että hän ainoastaan voi tapaukset selvittää. Nyt kyvyistä tarvittiin enää pistoolilla sohottelua.

Joku konnista taisi olla venäläinen, ainakin lukija Scott Sowers sellaista hyvin esitti. En edes jaksa aloittaa jauhaa aiheesta, helppo tapa amerikkalaisille perustella jonkun pahuutta - syntymämaa, ei kovin kiinnostavaa.

Kuten sanoin, juttu kiinnosti ja tähän kirjaamani negaatiot eivät itse tarinaa haitanneet. Harmi kun loppui niin nopeasti.

****-/***** (oikein hyvä)


Luetut Douglas Preston -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
**** The Kraken Projeckt (2014)
*** Isku - Impact (2010)
*** Tyrannosaur Canyon (2005)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Blue Labyrinth (2014)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Preston & Child - Blue Labyrinth (2014)

Douglas Preston, Lincoln Child: Blue Labyrinth

Narrated by: Rene Auberjonois
Length: 14 hrs and 11 mins 
Series: Pendergast, Book 14
Unabridged Audiobook
Release Date:11-11-14
Publisher: Hachette Audio
Ei suomennettu.

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: (oma suomennos)
Tarkoin varjeltu perhesalaisuus nousee esiin, kun yksi Aloysius Pendergastin kaikkein armottomimmista vihollisista ilmestyy hänen kynnykselleen murhattuna. 

Mysteeri täyttää kaikki täydellisen murhan tunnusmerkit, lukuunottamatta arvoituksellista vihjettä: Turkoosi mineraalikivi on tarkoituksellisesti jätetty kuolleen vatsaan löydettäväksi.

Turkoosi johtaa Pendergastin hylättyyn kaivokseen suolajärven rannalle Kaliforniaan, joka puolestaan ​​työntää hänet löytöretkelle syvälle perheensä synkkään menneisyyteen.

Pendergast huomaa pian, että vastassa on muutakin kuin sukuhistoriaa: hän on tappajan tähtäimessä, joka vaatii kostoa ikivanhaan rikkomukseen. Nopeasti Pendergast sotketaan verkkoon, joka haastaa sekä mielen, että ruumiin... ja saattaa vaatia jopa hengen.

Kommentit:
Lupasin jo itselleni, etten enää sotkeudu agentti Pendergastin seikkailuihin, mutta kun tämä ilmestyi pari viikkoa sitten ja arvostelut rupesivat olemaan melko mairittelevia (viiden tähden arvostelut hyppäsivät näkyviin samana päivänä kun kirja julkaistiin, ei kai minua liristellä silmään?). No, pakkohan se oli taas avata tili Audible.com'iin. Lisäksi oli jo vierähtänyt yli kaksi vuotta kun viimeksi kuulin suosikkilukijani: Rene Auberjonois'in ääntä ja lisäksi olen viettänyt liikaa aikaa taidekirjallisuuden parissa, joten: takaisin tekno-trillerien pariin.

Kirja alkaa lupaavasti ja paljastuu, että minulla on aukkoja tiedoissani. Jätin väliin kammottavan Helen -trilogian kaksi viimeistä osaa (Cold Vengeance ja Two Graves) ja myös kirjan "White Fire". Yllättävä tieto on se, että Pendergast ja Helen ovat saaneet joskus kaksospojat (Tristram ja Alban). Kiinnostavaa siis riitti, mutta puoleenväliin päästäessä juttu hyytyi ja Pendergastkin tuntui katoavan jonnekin. Lopussa taas parempaa, vaikka pääkonna olikin tavallinen kovanaama eli tylsä pettymys. Constance Greenen potentiaali jätetään hyödyntämättä - ilmassa leijuu jo, että hänen varalleen on kirjailijakaksikolla jo suunnitelmansa.

Lopussa päälimmäiseksi jäi aavistus siitä, että pian alun jälkeen päättelemällä olisi saattanut päästä suoraan loppuun ja että kaikki juonelliset kitkuttelut välissä olivat turhia, sanoisinpa vielä että ne olivat erittäin keinotekoisen tuntuisia, eikä mistään johtolangasta kasvanut yhtään mitään kiinnostavaa. Näin sanoen ei pysty kolmea tähteä antamaan, vaikka kirjaa on hypetetty Pendergastin paluuna (viesti on sama joka puolella: lopultakin luettava Pendergast). 

Huomaan pohtivani hyppääkö Pendergastin poika Alban kuitenkin jossain vaiheessa elävänä esiin ja jos näin on, olisiko Pendergastin aika siirtyä mullan alle? Eikä mitään valekuolemaa taas.

Ehkä Preston & Child ovat ylityöllistettyjä, ehkä he eivät vaan pysy parempaan, ehkä he eivät vaan tajua että parasta olivat ne kolme ensimmäistä kirjaa - Pendergastin juurten tonkiminen kyllästyttää.

Viimeisimmät uutiset: pojat kirjoittavat jo uutta Pendergastia (toivottavasti ei jatkoa edelliselle) ja Lincoln Child julkaisee 2015 keväällä Jeremy Logan -sarjaa #4:n The Forgotten Room. Toivotan onnea.

**---/***** (olen tottunut, siksi kai luen näitä - uusille en tätä suosittele lainkaan)

Luetut Douglas Preston (ja Lincoln Child) -kirjat:
***** Ihmeiden kabinetti - Cabinet of Curiosities (w. Lincoln Child, 2002)
**** Relic (w. Lincoln Child, 1995)
**** Reliquary (w. Lincoln Child, 1997)
**** Cemetery Dance (w. Lincoln Child, 2009)
*** Isku - Impact (2010)
*** Uusi Atlantis - Deep Storm (2007) (Lincoln Child)
** Rienaus - Blasphemy (2008)
** Blue Labyrinth (2014)
** Kuoleman asetelma - Still Life With Crows (w. Lincoln Child, 2003)
* Fever Dream (w. Lincoln Child, 2010)
Diogenes trilogy (w. Lincoln Child)
* Tulikivi - Brimstone (2004)
* Veljensä vartija - Dance of Death (2005)
* Kuolleiden kirja - The Book of the Dead (2006)

Liksom, Rosa - Hytti nro 6 (2011)

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoria: Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Rosa Liksom
Lukija: Pertti Sveholm
Kustantaja: WSOY
Kirjan pituus: 6h 51min
Äänitiedostojen määrä: 27
Koko yhteensä (zip): 169Mt
ISBN: 9789510392645

Finlandia -palkinto 2011.

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
”Juna kiitää kohti itää ja kaikki odottavat aamua.”

Itä on itä ja länsi on länsi, on tyttö ja tytöllä unelma. On Neuvostoliitto, sen kulahtanut ja absurdi todellisuus, lannistetut mutta kekseliäät ihmiset, korruptio ja tyly lähihistoria. On Sipe­rian juna, junassa hytti ja tytön matkakumppanina venäläinen mies. Äänikirja vie kuuntelijan matkal­le suljetun maan sielunelämään ja tytön omaan sisimpään. Ohi vilahtelevat toistensa kaltaiset kaupungit ja pystyyn mätänevät tehtaat. Tähdet kolisevat jääkuutioina vihreällä taivaalla ja räkäi­nen kissa naukaisee yössä. Finlandia-­palkitun teoksen lukijana loistaa näyttelijä Pertti Sveholm.

”Liksom on hallitun liioittelun mestari. Kärjistyksistä ja nopeista käänteistä syntyvä huumori on armotonta ja absurdia. Hän piirtää parilla tarkkaan valitulla vedolla, minitarinalla, kokonaisen ihmiskohtalon.”
Pekka Milonoff, Finlandia-palkintoraadin puheenjohtaja

Oma kokemus:

Hyvä kirja, varsinkin jos tietää Rosa Liksomin rankan huumorin. Sopiva annos roisia tekstiä herätteli mukavasti naureskelemaan aika ajoin. Pertti Sveholm ja laadukas moitteeton äänitys takaavat nautinnollisen kuunteluelämyksen.

Paljon mielenkiintoista 80-lukulaista neuvostoliittoa ja mojovaa pelkäämätöntä tekstiä - tarina ei vaan mene mihinkään, se oli kiva mutta tarinana tyhjänpäiväinen. Olisin niin halunnut pitää tästä enemmin.

**---/***** (aagh, en silti kyennyt antamaan enempää kirjalle)

Westö, Kjell - Kangastus 38 (2013)

Kangastus 38  (Kjell Westö)

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoria: Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Kjell Westö
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511276395

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2014 voittaja

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
On vuosi 1938 Helsingissä. Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.

Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta. Sisällissodan varjo häilyy vielä ihmisten mielissä, mutta samalla seurataan levottomasti Adolf Hitlerin politiikkaa Saksassa. 

Kun Keskiviikkoklubi kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.

Kjell Westö kuvaa romaanissaan jälleen kerran taitavasti ihmisiä historian tapahtumien ja politiikan vietävissä. 
Hägring 38 också på svenska

Oma kokemus:
Pitkään piti lukea ennenkuin yhtään kiinnosti. Hämmennystä ruotsinkielisten nimien kanssa - oliko henkilö mies vai nainen. Aika ajoin eroottiset kuvailut lähinnä kiusallisia. En tunnistanut suomalaista kulttuuria tästä, maailma oli suomenruotsalaisen elitistinen ja vieras. Lisäksi pääkaupunkiseudun uuttera kuvailu ei tuonut minulle ainakaan mitään lisäarvoa. Vankileiriasiatkin melko loppuunkaluttua asiaa. Mielenkiintoisinta oli naispäähenkilön suhtautuminen elämänkokemuksiinsa. Kirjoittaja on erittäin hyvä, tarina tapahtumaköyhä minun makuuni. En innostunut, mutta en lopettanut keskenkään, joten menihän se aika tämänkin parissa.

**---/***** (ihan ok)

Kinnunen, Tommi - Neljäntienristeys (2014)

Neljäntienristeys (Tommi Kinnunen)

Tommi Kinnunen kertoo kirjastaan Yle areenassa. Katso video täältä
Katso kirjan traileri Youtubesta.
Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 240
Kategoriat: Etuja ja Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Tommi Kinnunen
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510405185

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien

Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin. Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi. Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi.

Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä. Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.

Tommi Kinnunen (s. 1973) työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on syntynyt Kuusamossa ja asuu tällä hetkellä Turussa. Neljäntienristeys on näytelmiä ja kabareita kirjoittaneen Kinnusen esikoisteos.

Sisällysluettelo + päähenkilöiden motot:

KULJETUT TIET:

1996 Terveyskeskus - s. 7 (sivunumerot e-kirjan mukaiset)

MARIA (kunnankätilö)

Lupaan Jumalan ja hänen pyhien evankeliumiensa kautta palvella lapsenpäästössä jokaista joka puoleeni kääntyy. Ylhäistä ja alhaista, rikasta ja köyhää, yöllä ja päivällä. - KÄTILÖNVALA 1980 -

1895 Huppukuja (kun tekee mitä ei tiedä osaavansa) s. 12 (kuvaukset löytyivät Celia-äänikirjasta)

1904 Kievarintie (matka ja paluumatka) s.21

1925 Porrastus (alati laajeneva asumus) s. 29

1933 Shemeikantie (tarpeellisia ja tarpeettomia ihmisiä) s. 34

1936 Selkostie (paluu synnytysmatkalta) s. 39

1944 Laukunkantajantie (kaiken omistamisen turhuus) s. 44

1953 Kärrytie (mittasuhteet ovat toiset) s.52

1955 Römppäkuja (intohimon viimeinen liekki) s. 58

LAHJA LÖYTÖVAARA (Marian tytär ja Onnin vaimo. Heillä myös lapset, Lahjan avioton tytär Anna, Johannes ja sokea Helena)

Jumalan pelko olkoon elämäni suurin voima. Vaadin aina enimmän itseltäni. Vastoinkäymisten kohdatessa muistan päämäärämme suuruutta. Alistun itsekuriin. - LOTTASÄÄNNÖT 1936 -

1911 Helmenpyytäjäntie (palaneen raunioilla) s. 66

1931 Palonkuja (savun kertomia asioita) s. 71

1938 Jamatie (kolmanteen ja neljänteen polveen) s. 77

1946 Korsukuja (liian pienissä tiloissa) s. 84

1950 Puomitie (etäisiä ja läheisiä asioita) s. 91

1957 Varikkotie (toisilta lainatut sanat) s. 96

1959 Leskeläntie (kaksi kaipaajaa) s. 100

1967 Kirkkotie (aina on olemassa yhteys) s. 107

1975 Rysätie (yksinäisyyden torjumista) s. 115

KAARINA (Onnin ja Lahjan miniä, eli heidän poikansa Johanneksen vaimo)

Minä tahdon sinua rakastaa ja olla uskollinen niin myötä kuin vastoinkäymisissä, niin hyvinä kuin pahoina päivinä elämän loppuun asti. Sen merkikisi otan sinulta tämän sormuksen. - AVIOLIITTOLUPAUS 1960 -

1964 Kotiveräjäntie (pinttynyttä likaa) s. 122

1966 Hukanpolku (rinnakkain uutta ja vanhaa) s. 126

1967 Sumpputie (vangitun tarina) s. 132

1969 Onnintie (tarpeettoman poistamista) s. 138

1971 Lehmipolku (on hetkiä jolloin ei maistu) s. 144

1973 Keskuskuja (jotkut yhteydet unohtuvat) s. 149

1977 Hollikuja (molemminpuolista rajankäyntiä) s. 153

1980 Kuormurintie (seisahtuessa maailma on toinen) s. 160

1996 Kitkantie (hymyilyntapainen) s. 163

ONNI

Minä tahdon täyttää kaikki minulle annetut käskyt ja määräykset paraimman voimani mukaan. Kaikessa tahdon käyttäytyä niin kuin uskollisen, kunnollisen ja urhoollisen miehen tulee. - SOTILASVALA 1928 -

1930 Soidinpolku (kun muistot syntyvät) s. 169

1934 Kiitämäntie (kun on kaikki mitä tahtoo) s. 176

1943 Alppijääkärintie (kokemusten yhdistämät) s. 180

1946 Poratie (uuden rytmin löytyminen) s. 1986

1950 Jätkäntie (yhteys joka katkesi) s. 194

1952 Ansakierros (eroamisen vaikeus) s. 201

1953 Huoparintie (asioita joilla on nimi) s. 207

1954 Huvikuja (omaa tilaa) s. 211

1955 Tuohustie (yhteisen nimittäjän poistuminen) s. 217

1957 Konetie (vasta istutettu on hento) s. 222

1959 Ouluntie (perille pääsee nopeasti) s. 226

1996 Vintti s. 235

Oma kokemus:
Piti kahteen kertaan tarkistaa että onko oikeasti miehen kirjoittama, joku Kinnunen se taisi olla. J. K. Rowlingkin piiloutui nimimerkin taakse, kun pelkäsi nimensä karkoittavan pojat lukijoiden joukosta. Etupäässä tämä siis vaikutti olevan naislukijoille tarkoitettu, mutta jatkossa havahduin siihen tosiasiaan, että romantiikkaa tästä ei juurikaan löydy, joten sitä karttavatkin voivat kirjaan uppoutua turvallisin mielin

Kinnunen on rauhallinen, ei vakuuttele, eikä pakota lukijaa kokemaan mitään. Hän kuljettaa henkilöitään polku kerrallaan ja antaa tarinan mennä omalla painollaan. Tunnistettavien tapahtumien ja tunnetilojen lista on niin pitkä, etten siteeraa tähän mitään, koko kirja on oikein kotoisan oloinen.

Rakenne vaikuttaa sekavalta, mutta se ei lukiessa häiritse. En ymmärtänyt tiennimiä lukujen otsikoissa, mutta ei niitä ennättänyt pohtiakaan. Jokainen löytää neljästä hahmosta varmasti oman suosikkinsa, minä nautin jälkikäteen pohtien eniten Lahjan seuraamisesta, jotenkin hän toi mieleeni karskin Niskavuoren Hetan. Tapahtumia kuvaillaan välillä kolmannessa-, välillä ensimmäisessä persoonassa. Alussa en tiedä kuka on "minä" ja nyt myöhemminkin arvelen että se oli Lahja kuolinvuoteellaan. Ensimmäisen luvun kursivoitu teksti taas viittaa Onnin seikkailuihin 1950-luvulla, mutta tämäkin selviää kirjan loppupuolella. Äänikirjaa kuunnellessa putoaa kyydistä helpommin, koska ei tiedä kursivoinnista, eikä muista vuosilukujakaan.

Neljäntienristeyksen henkilöt eivät löydä elämässään ymmärrystä (poikkeuksena Kaarina). Lukija saa päättää lankeaako heidän osakseen myötätuntoa vai jatkavatko tulematta hyväksytyiksi.

Alkaako Tommi Kinnunen kirjoittamaan lisääkin? Olisi kiinnostavaa lukea lisää aiheeseen ja sukuun liittyvää. Tässä olisi ainesta uudeksi Niskavuori -saagaksi, tällä kertaa koillismaan suunnalta kerrottuna.

Lisäys: 14.11.2014. Tänään julkistettiin kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja Tommi Kinnunenhan se siellä on listalla Neljäntienristeyksineen. Professori Anne Brunila valitsee kilpailun voittajan siis kahden viikon päästä, sittenpä nähdään miten Finlandiassa käy. Kinnusen valintaa puoltaisi jälleen ajankohtainen tasa-arvokeskustelu, tässä kirjailijan mielipide asiasta (linkki Helsingin Sanomien artikkeliin). Toiveeni näköjään toteutuu jatko-osan suhteen, sillä hän kertoo jatkavansa sokean Helenan tarinaa uudessa kirjassaan (linkki uutiseen Ylen sivuilla).

*****/***** (suosittelen)

Kyrö, Tuomas - Urheilukirja (2012)

Urheilukirja (Tuomas Kyrö)

Kategoria: Tietokirjat / Liikunta, urheilu
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Teos
kirjan julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 225

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Muistatko kun CCCP voitti? Kun Juha Mieto hävisi? Kun Tarmo Uusivirta luovutti? Tiesitkö, että Paavo Nurmi vihasi juoksemista ja Andre Agassi tennistä? Miksi Jari Puikkosen telemark oli täydellinen, mutta Matti Nykäselle vain välttämätön muotoseikka? Miksi vanhan liiton miehet kärsivät juosten ja ralliauton ratissa sorateillä, kun uusi sukupolvi ottaa iskunsa vastaan vapaaotteluhäkissä?

Tuomas Kyrön Urheilukirja kertoo kenttien ja kaukaloiden sankareista ja antisankareista. Se tutkii urheilun suhdetta politiikkaan, talouteen, yksilöiden- ja maailmanhistoriaan, yksityisestä kasvaa yleinen. Mutta samalla Urheilukirja kertoo kirjoittajastaan, siitä kuinka urheilu kulkee mukana, keskiössä tai taustana oman elämän murroskohdissa. Urheilunrakastajan muistelmat. Urheilukirja liikkuu kuin paras keskimatkan juoksija. Irtonaisesti, rytmiä vaihdellen, saaden vaikean näyttämään helpolta. Lämmöllä, hiellä ja kaikkensa paperille antaen.

Urheilukirja valittiin vuoden urheilukirjaksi 2011.

Oma kokemus:
Vai vielä vuoden urheilukirja, hah hah, nyt nauroin ensimmäisen kerran tähän kirjaan liittyen. Hyvä urheilukirja on mielestäni ësimerkiksi David Lagercrantzin Minä, Zlatan Ibrahimović (linkki kirjan arvosteluun toisaalla tässä blogissa). Kyrön tekele on ainoastaan urheilunvihaajalle mieluisaa luettavaa. En aloita kummemmin aiheesta "urheilu", sanon vaan että olen lukenut kutakuinkin kaiken, mitä kirjaston "urheilijat" -hyllystä löytyy ja en ole ollut yhdenkään kirjan jälkeen näin pettynyt, en ainakaan sen jälkeen kun erehdyin lukemaan Eero Mäntyrannan "Kairoilta kisaladuille"

Tämän myötä minulle selvisi, että arvostelijan on pitkässä juoksussa mahdotonta välttää antamasta ylimielistä kuvaa itsestään. Nyt murtui tämäkin harhaluulo, eipä löydy hyvää sanoittavaa jokaisesta. Aivan käsittämättömän kamalaa ryönää tämä urheilua vinosti katsova, kenties omalla "Reijo Ståhlberg -wannabe" urallaan epäonnistunut pakinoitsija sivuilleen syytää. Tämä on kirjoitettu ensimmäisen Mielensäpahoittajan jälkeen ja jostain syystä Kyrö on kokenut tarpeelliseksi kertoa kaikille, miten monesta urheiluun liittyvästä asiasta hän lyhyen elämänsä saatossa, on jo mennyt mielensä pahoittamaan.

Myös toinen tv:ssä nokkeluuksia viljelevä kirjailija, Miika Nousiainen menee Maaninkavaara -kirjallaan samaan rysään (humoristiseksi romaaniksi tämäkin synkkä tekele on tituleerattu). Onko Suomalaisen kirjailijan mahdoton kirjoittaa mitään positiivista urheilusta, olemme ikuisia epäonnistujia ja sellaisina pysymme, kirvestä viinaa tervaa ja kuolema, kyllä sellaista sopii ihannoida. Vain universumin kokoinen depressio, ei mitään hyvää missään.

Urheilunrakastajan muistelmat mainostaa kustantaja. Nurmi ihmisvihaajana, Mietaan häviö, Taren luovutus ja itsemurha, eikö oikeasti löytynyt tonkimllakaan mitään muuta?

-----/***** (täysi katastrofi, huonoin ikinä)

Tuomas Kyrö:

Nahkatakki. 2001.
Tilkka. 2003.
Liitto. 2005.
Benjamin Kivi.  2007. 
Taide ja tolkku. 2008.
700 grammaa. 2009.
Mielensäpahoittaja. 2010.
Kerjäläinen ja jänis. 2011.
Kyrö, Tuomas & Kyrö, Antti: Pukin paha päivä. 2011.
Urheilukirja. 2011.
Miniä. 2012.
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. 2012.
Kyrö, Tuomas & Kyrö, Antti: Pukki laivalla. 2012.
Kunkku. 2013.
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja. 2014.

Schatz, Roman - Voi maamme, Suomi (2014)

Voi maamme, Suomi (Roman Schatz)

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoria: Kaunokirjallisuus / Kotimainen kaunokirjallisuus
Kirjailija: Roman Schatz
Kustantaja: WSOY
E-kirjan julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 96
ISBN: 9789510405956

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kansallisten ajatustottumustemme riemukkaita ristikuulusteluja

"Kuinka Suomi aikoo pelastaa euron?" kysyi Saksan radion toimittaja Roman Schatzilta kesällä 2013. Tajuavatko suomalaiset, kuinka kusessa he ovat?

Roman Schatz on saanut seurata, miten tämä pieni kansa teki perinpohjaisen kurssinvaihdon Idästä Länteen, miten se pikavauhtia vaurastui, ja yritti hampaat irvessä rentoutua cocktailien, lumilautailun ja nettipokerin parissa. Hän on saanut todistaa basilikaruukkujen ja marihuanan, optiomiljonäärien ja prostituution, Big Brotherin ja PopUp-ravintoloiden saapumisen Suomeen.

Mutta kuinka meidän käy Nokian jälkeen, kun Putinin Venäjä on naapurina ja uusi uljas Eurooppa on toimintakyvytön sirkus?

Kymmenisen Suomea ja suomalaisuutta luotaavaa esseetä. Ennakkoluulottoman isänmaallisesti. Suomeksi ja englanniksi samoissa kansissa. Teoksen kuvittaa Fingerporin läänitaiteilija Pertti Jarla.

Roman Schatz on median moniottelija ja Suomen kansalliskirjailija.

Oma kokemus:
Tuli välipalaksi tällainen kirja (pakina) ja nopeasti alkoi mennä ruoka väärään kurkkuun, niin moni asia on suomalaisuudessa pielessä. Taustatöitä on tehty ja mielenkiintoisia seikkoja kirjasta löytyy, mutta lopputulos on että mietin, miksi ylipäänsä luen tätä? Pitikö mennä itseäni masentamaan vaikkapa sillä tiedolla että vuonna 2008 Nokian liikevaihto oli 51 miljardia euroa ja vertauksena Suomen valtion budjetti oli 45 miljardia - lopputulos Nokian suhteen on kuten tiedämme - ei juhlita enää. Laiha lohtu on että Stephen Elop joutui viimeisinä aikoinaan Nokian johdossa saapumaan työpaikalleen henkivartijoiden saattelemana (en tiennyt tätä ennen, mutta hyvä jos näin oli).

*----/***** (ehkä ulkomaalaisille sopiva kertomus Suomesta)

Nesbo, Jo - Isänsä poika (2014) (Sønnen, 2014)

Jo Nesbø: Isänsä poika 

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoriat: Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus, Suosittelemme, Dekkarit ja jännitys
Kirjailija: Jo Nesbø
Lukija: Paavo Kerosuo
Kustantaja: WSOY
Äänikirjan julkaisuvuosi: 2014
Kirjan pituus: 16h 30min
ISBN: 9789510410912 

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Kirja joka pakottaa kääntämään sivun toisensa perään, kunnes ne loppuvat.

Suuret rikosromaanit on keitetty liemissä, joissa raaka-aineina ovat kosto, viha ja rakkaus. Jo Nesbøn maailmassa yhteiskunnallinen korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus synnyttävät suurta draamaa.

Kaikki pitävät Sonny Lofthusista. Sonnylla on inhimillinen katse, lempeä ääni ja hyvät käytöstavat. Hän sanoo kiitos ja anteeksi. Hän on myös istunut reilut kymmenen vuotta vankilassa tunnustettuaan muiden tekemiä henkirikoksia. Vastineeksi hän on saanut käyttöönsä mielin määrin huumeita.

Sonny on mukava narkomaani, jonka elämän isän ennenaikainen kuolema on suistanut raiteiltaan. Hänen isänsä, Ab Lofthus, oli poliisi. Yksi parhaista. Tämän lähin työtoveri ja paras ystävä oli Simon Kefas, nykyinen virkaheitto rikostutkija, jonka peliriippuvuuden hallinnassa riittää vaimolla tekemistä.

Ab-isä ei ollut aivan sitä, miltä näytti. Kun asioiden todellinen laita selviää Sonnylle, tämä karkaa vankilasta ja alkaa kostaa. Jälki on rumaa.

Poliisi laittaa Sonnyn perään Simon Kefasin ja tämän pariksi nuoren Kaari Adelin. Adel on ansioitunut huumerikostutkijana.

Vaikuttaa siltä, että kesäisen Oslon pitkät ja valoisat päivät ovat vaihtumassa ikuiseksi pimeydeksi.

Isänsä poika on loistava uutuustrilleri maailman tämän hetken rikosromaanin kuninkaalta. Jo Nesbø on noussut ensin johtavaksi norjalaiseksi rikoskirjailijaksi Harry Hole-romaaneillaan, sitten johtavaksi pohjoismaiseksi kirjailijaksi. Tänä päivänä hän kamppailee jo tasapäisesti muutaman muun kirjailijan kanssa maailman suosituimman kirjailijan tittelistä.

Äänikirjan lukee loistavana kertojana tunnettu näyttelijä Paavo Kerosuo.

Omat kokemukset:
Pettymyksen puolelle meni, mutta siitä huolimatta kuuntelin tämän tosi nopeasti, en halunnut jättää hetkeäkään käyttämättä jotta pääsisin loppuun joten en voi surkeaksikaan väittää.

Aluksi olin hiukan hämmentynyt, koska en saanut kiinni mitä tässä pitäisi keskeisesti seurata. Vasta luettuani takakannen kuvauksen henkilöistä ja tapahtumista, lähti kuunteleminen rullaamaan. Silti välillä putosin taas, ehkä tässä tarinassa ei olisi ollut aineksia näinkään mittavaksi teokseksi, henkilöitä ja kostettavia kohteita oli jo hiukan liikaa. Samalla olisin mielelläni hyvistä kappaleista nauttinut pidempäänkin, ehkä nopeatempoisuus ja monet leikkaukset palvelevat paremmin filmiyhtiöitä silmälläpitäen.

Lopussa paukutellaan pyssyillä, se kuuluu genreen, mutta koska päähenkilöä, Sonny Lofthusia tituleerattiin tarinassa "miekkabuddhaksi" ja "pyhimykseksi", rupesin odottamaan jotain kekseliäämpää tapaa kohdella pahiksia kuin Uzi-konepistooli. Myös kaikki langanpäät solmitaan lopussa, mutta tämäpä se juuri onkin kun alkaa sivut loppua niin luritetaan pitkä lista asioita putkeen jossa kaikki selviää. Tämä on kiireiselle siis juuri se kirja jossa saattaa riittää, kun lukee vain takakannen ja kaksi viimeistä lukua.

Päähenkilön heroiiniaddiktio oli Nesbon mieltymyksen mukaan rakennettu (kuten Harry Holekin) antisankaruutta tavoitellen, mutta kun tämä oli ihmeen toimintakykyinen päästyään pakenemaan vankilasta 12-vuoden jälkeen, rupesi mietityttämään olisiko jonkun muun heikkouden voinut keksiä, ettei uskottavuus joudu liikaa koetukselle.

Mutta hienoja hetkiä oli tässäkin Nesbön kirjassa, useassa kohtauksessa ja etenkin päähenkilössä olisi ollut aineksia loistavuuteen, mutta aika tavanomaiselle tasolle tässä jäätiin.

***--/***** (ihan ok tarina)

Kyrö, Tuomas - Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja (2014)

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Tuomas Kyrö)

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Lukija: Antti Litja
Kustantaja: WSOY
Äänikirjan julkaisuvuosi: 2014
Kirjan pituus: 6h 22min
ISBN: 9789510407769


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Itse tehty on aina paras. Koti, sarkahousut tai arkku.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja puurakentamisen.

Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.

Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.

Kommentit:
Vähemmin hauska kuin aiemmat mielensäpahoittajat, mutta tämä onkin kunnon romaani, kun edelliset taas hajanainen kokoelma tarinoita. Synkemmissä maisemissa nyt kuljetaan ja väsätään ruumisarkkua sekä testamenttia. Olen jo niin mielensäpahoittajan lumoissa, että en pysty tätä kunnolla kritisoimaan, hahmosta on tullut jo oikea ja elävä.

Tilastojen valossa huomattavaa on tarinan pituus: yli 6 tuntia, kun ensimmäinen mielensäpahoittaja kesti 3 tuntia, seuraava osa 2:45 ja "Miniäkin" vain 2:30. Taisin kuunnella melkolailla putkeen nuo kaksi ensimmäistä kirjaa ja kenties välillä hiukan puudutti, samoin tämä ja syy siihen on että tarinassa ei ole vetävää juonta, ainoastaan kaverin ajatuksia on tiettyyn rajaan asti mukava kuunnella. Ehkä hahmo onkin urbanisoitunut Konsta Pylkkänen.

Lopun herkistely teki tästä hienon itsenäisen osan sarjaan. Silti lievä pettymys jos odotti samaa tykitystä kuin aikaisemmissakin teoksissa. Jos jatkoa seuraa, en osaa sanoa kaipaanko lyhyitä juttuja vaiko romaania enemmän, ehkä mielensäpahoittajan lapsuus olisi mielenkiintoinen seuraava siirtymä.

Ps.
Luin myös sarjaan kuuluvan "Miniän". Se oli kiinnostava, miniän näkökulmasta toteutettu ja suorastaan pakkoluku tosifaneille. Jutun huumori ei ehkä avaudu kunnolla jos ei tiedä että appiukko on tässä juuri sama mielensäpahoittaja.

****-/***** suosittelen.

Koontz, Dean - Pienempi paha (2011) (Velocity, 2005)

Pienempi paha (Dean Koontz)
Sivumäärä: 413
Alkuteos: Velocity
Suomentaja: Katja Ruunaniemi
Kirjastoluokka 84.2 - ISBN 9789512084074
Gummerus kustannus, 2011
Kategoria: Suomennettu kaunokirjallisuus

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
Entä jos valinta olisi sinun?

Baarimikko Billy Wiles on aivan tavallinen mies, joka joutuu tahtomattaan mahdottomaan tilanteeseen. Hänelle jätetty viesti käskee hänen valita, kumpi kuolee: pidetty vaalea opettajatar vai hyväntekeväisyystyötä tekevä vanhempi nainen. Billy aikoo kuitata viestin huonona vitsinä, mutta hyvin pian käy ilmi, että sen kirjoittaja on tosissaan. Alkaa hurja ajojahti, jonka edetessä Billy joutuu tekemään monta kammottavaa päätöstä, joissa on kaikissa pelissä ihmishenki…


Koontzin uusimmassa, nopeatempoisessa ja hengästyttävän tiivistunnelmaisessa trillerissä pelataan hengenvakavilla asioilla sekä tarkastellaan, mitä tapahtuu kun meille annetaan vastuu päättää toisen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Dean Koontz

Dean Koontz syntyi ja vietti nuoruutensa Pennsylvaniassa köyhässä perheessä. Hänen isänsä oli alkoholisti, jolla oli vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Vaikeista olosuhteista kuolimatta Koontzin äiti innosti lahjakasta poikaansa kirjoittamaan novelleja ja esseitä. Lukion viimeisellä luokalla Dean voittikin Atlantic Monthly -lehden novellikilpailun ja on kirjoittanut fiktiota siitä lähtien.

Kommentit:

Täytyy ruveta harkitsemaan lukemattomien Koontzin kirjojen lukemista, niin hyvä tämä oli. Ehkä ei sitä varhaisempaa ja maagisempaa osastoa minulle silti. Pidin kirjasta "60 tuntia" (linkki arvosteluun tässä blogissa), vaikka sen hahmoissa oli loppua kohden parantamisen varaa (mm. sankarin veli ja viimeinen kidnappaaja puristavat vieläkin mielessä). Tämän kirjan hahmot ovat, eivät täydellisiä, mutta parempia ja eräästä sivuhahmosta, - Ivy Elgin, kaunis mysteerihahmo kappaleessa 43 - on alkamassa oma trilogiasarjansa vuonna 2016 (ens. osa nimeltään "Secret Forest").

Tarina alkaa mukavan kevyesti keskustelulla puutarhatontusta, mutta pian siirrytään itse asiaan, joka on siis tämä kirjan kanteenkin painettu viesti ja sen jälkeen ei lukemista enää malta lopettaa kesken.

Raakuuksilla mässäilyltä vältytään, koska niistä enimmäkseen kuullaan jälkikäteen. Tämä sopii minulle.

Billy Wilesissä on sopivassa suhteessa herkkyyttä ja rosoisuutta. Hänestä paljastetaan seikkoja, jotka horjuttavat voimakkaasti jo muodostunutta käsitystä, mutta hyväksyin tämän luettuani eteenpäin. Billyn suhtautuminen poliiseihin kuului kertoa juuri tässä valossa hänen tekemiensä ratkaisujen perusteeksi, lisäksi häntä rupesi pitämään masentuneen uhrin sijaan yhä pahempana palana vastustajilleen.

Joitakin seikkoja jäi mietityttämään. Ensinnäkin Billyn erikoinen suhde koomaan vajonneeseen vaimoonsa: oliko se tärkeää, teennäistä vai outoa? Minulle se lopulta piirsi päähenkilöstä arkisemman kuvan koska liialla romantiikalla ei tässä juhlittu. Syyllisen paljastuminenkin tapahtui hiukan vahingossa, mutta hyväksyin sen koska käänteitä riitti ja oli jo muutenkin kova polte saada tietää kasvot hiihtonaamarin takaa. Pahiksien kyky ilmestyä selän taakse häiritsee minua aina ja tästä tuli ikävästi tälläinen elokuvahiippailu mieleen. Kun sankari yrittää hiippailla niin kengät nitisee kuin koripallokentällä, ei reilua.

Parasta siis mukaansatempaavuus, sellaista kirjaa olen etsinyt pitkään. Psykologisen draaman mestariksikin voisi Dean Koontzia  tituleerata.

****-/***** Suosittelen.



Suomennetut teokset:
Varjostaja (1973)
Kiveen hakattu kuolema (1975)
Pelon kasvot (1977)
Näkijä (1977)
Ääni pimeydestä (1980)
Kuiskauksia (1980)
Naamio. (The mask, 1981 salanimellä Owen West.) Suom. Heikki Sarkkila. 1992. 
Pimeyden silmät. (The eyes of darkness, 1981, nimellä Leigh Nichols.) Suom. Heikki Ruster.
Pelko tulee hiipimällä (1981, nimellä Leigh Nichols)
Aaveet (1983)
Pimeän pelko (1984)
Pimeyden palvelijat. (Servants of twilight, 1984.) Suom. Kari Salminen. Book Studio, 1993. 
Salama (1988)
Vieraat (1986)
Ääniä yössä (1987)
Kuulustelu (1987)
Keskiyö. (Midnight, 1989.) Suom. Kari Salminen. Viihdeviikarit, 1989. 
Painajainen (1990)
Kylmä tuli (1991)
Pakopaikka (1992)
Pedon merkki. (Dragon tears, 1993.) Suom. Heikki Sarkkila. Book Studio, 1993
Mr. Murha (1993)
Kylmä kuu (1994)
Sydämen tummat virrat (1994)
Kaiken keskellä yksin (1996)
Tiktak (1996)
Jään kahleissa (1995)
Pelastus (1997)
Ilman pelkoa (1998)
Pimeyden vanki (1998)
Salainen muisti (1999)
Pimeyden enkeli (2000)
Taivaan porteilla (2002)
Kuun valo (2002)
Odd Thomas – Hiljaisten kaupunki (2003) (Odd Thomas)
Odd Thomas: Kuolleiden kasino. (Forever Odd, 2005.) Suom. Kari Salminen. Gummerus, 2007.
Odd Thomas – Luostarin kirous (2006) (Brother Odd) 
60 tuntia (2009) (The Husband, 2006) New York Times Best Seller #1
Pako (2010) (The Good Guy, 2007)
Pienempi paha (2011) (Velocity, 2005)

Lisäksi uudemmat ja mainittavimmat:
The Good Guy, 2007 (Pako, 2010)
The Darkest Evening of the Year, 2007
Your Heart Belongs to Me, 2008
Relentless, 2009 New York Times Best Seller #1
Breathless, 2009
Darkness Under the Sun, 2010
What the Night Knows, 2011 New York Times Best Seller #1
The Moonlit Mind, 2011 (vain 102 sivua)
77 Shadow Street, 2012 New York Times Best Seller #1
Wilderness, 2013
Innocence, 2013
The Neighbor, 2014
The City, 2014

Jonasson, Jonas - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (2011) (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann, 2009)

Jonas Jonasson
Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Tiedostomuoto: Äänikirja (MP3, vesileimattu)
Kategoriat: Etuja, Kaunokirjallisuus / Käännetty kaunokirjallisuus, Kaunokirjallisuus / Seikkailu ja sota
Kirjailija: Jonas Jonasson
Lukija: Kari Ketonen
Kustantaja: WSOY
Kirjan pituus: 13h 15min
Äänitiedostojen määrä: 59
ISBN: 9789510391549

Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
”Kun elämä menee jatkoajalle, on helppoa ottaa pieniä vapauksia”, toteaa Allan Karlsson ja karkaa Malmköpingin vanhainkodista juuri ennen satavuotiskahvejaan. Läheisellä asemalla hän saa puolivahingossa haltuunsa matkalaukun, josta löytyy rutkasti riihikuivaa. Poliisin, median ja vaarallisten rikollisten jahtaama Allan huomaa pian olevansa enemmän elossa kuin aikoihin.

Allan Karlssonia ei nuorempanakaan juuri kiinnostanut politiikka eikä uskonto, siksi onkin yllättävää kuinka moneen maailmanhistorian ratkaisevaan käänteeseen hän ehti vaikuttaa viime vuosisadalla!

Kommentit:
Viihdyttävä ja hauska seikkailu. Pani lopulta myös ymmärtämään vanhusten asemaa yhteiskunnassa. Jäin niin tarinan koukkuun, että oli kirjan loputtua pakko ostaa heti seuraavakin Jonassonin kirja, (äänikirjana) mutta se ei ollutkaan yhtä kiinnostava ja se on yhä kesken (Lukutaidoton, joka osasi laskea).

Forrest Gump siintää päähahmon taustalla, siten että Allan Karlsson onnistuu sotkeutumaan sadan vuoden aikana lähes jokaiseen historiallis-poliittiseen tapahtumaan mitä kuvitella saattaa. Lukijalle avautuu herkullinen tilaisuus olla kärpäsenä katossa maailmanhistoriallisten tapahtumien keskipisteessä. Olisin jaksanut tätä leikkiä varmaan loputtomiin, harvoin on tullut esim. tilaisuus istua nokikkain itse Stalinin kanssa. Jos oli Monte-Criston kreivi lähes 50-tuntinen äänikirja ja olen sen jaksanut kuunnella, niin olisi tätä kestänyt mieluusti ainakin kaksi kertaa tuon 13 tuntia mitä se nyt kesti. Tarina ei ole ehkä riittävän mukaansatempaava heti alkumetreiltä ja monilla kiinnostus saattaa lopahtaa ennen aikojaan, vanhus vain lähtee laitoksesta omille teilleen ja joku häntä yrittää saada takaisin. Vaikka ei köpöttelevä vanhus kiinnostaisikaan, niin sinnikkyys palkitaan ja lopulta Allanin kertomusta on suorastaan mahdoton päästää käsistään. Kunpa tähän tulisi jatko-osa.

Allan Karlsson poukkoilee tilanteesta toiseen lähes sattumanvaraisesti, eikä hän myöskään näytä ymmärtävän tekojensa seurauksia. Hän ei ota haltuunsa valtaa, joka hänelle satunnaisesti lankeaa. Tämä tekee päähenkilöstä rakastettavan ja kertomuksesta yllättävän. Allanin valinnat ovat erikoiset ja epäitsekkäät, ehkä tämän vuoksi hänen suo selviävän mahdottomista tilanteista kuin koira veräjästä.

Ihan kaikki ei ollut kiinnostavaa, suorastaan rasittavia olivat jaksot joissa oli elefantti mukana. Jos sen tarkoitus oli olla koominen, niin ei naurattanut. Se oli vain outo, koska ei sopinut tuohon poliittiseen ja historialliseen tarinaan.

Ps.
Tarina on filmattu, elokuvan ensi-ilta oli joulukuussa 2013. Elokuvan dvd on julkaistu ilmeisesti 2014 toukokuussa, joten aion mennä heti videovuokraamoon.

Ps. ps.
Katsoin elokuvan, en suosittele - taas yksi hyvä kirja pilattu totaalisesti.

*****/***** Suosittelen liput liehuen.

Dicker, Joël - Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2014) (La Vérité sur l'affaire Harry Quebert, 2012)

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

The Truth About the Harry Quebert Affair
Written by: Joël Dicker
Narrated by: Robert Slade
Length: 20 hrs and 30 mins 
Release Date:01/05/2014
Publisher: Quercus
Program Type: Audiobook


Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti: 
"Tämän kirjan lukemista ei voi lopettaa."

Kadonnut tyttö, myyttinen Amerikka ja kaksi kirjailijaa. Palkittu bestseller vie lukijan rakkauden, syyllisyyden ja kuuluisuuden pettäville poluille.

Kun Harry Quebertin puutarhasta löytyy ruumis, menestyskirjailija Marcus haluaa puhdistaa oppi-isänsä maineen. Mutta totuus pakenee kuin tuuli pikkukaupungin rannalta, ja kaikkialla väikkyy nuorena kadonneen Nolan haamu. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on rikosromaani ja romaani rikoksesta. Se kertoo kirjoittamisesta, ystävyydestä, Amerikasta ja hullusta rakkaudesta. Sen polveileva juoni imee lukijan mukaansa verkkoon, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Se on silkkaa lukemisen riemua.

Muuta tietoa:
- Kirja pudotti Dan Brownin Infernon eurooppalaisten bestseller -listojen kärjestä.
- Kirjailija varttui Genevessä, mutta vietti lapsuutensa kesiä New Englandin (Yhdysvaltojen koillisosa) Mainessa, serkkujensa luona.
- Tämä on kirjailijan toinen julkaistu kirja, mutta sanoo kirjoittaneensa näitä ennen jo neljä kirjaa ennenkuin onnisti. Nyt nekin tuntuvat kelpaavan kustantajille.

Keskeiset hahmot:
Marcus Goldman: tarinan "Minä", nuori kirjailija, joka käynnistää tutkinnan todistaakseen ystävänsä Harry Quebertin syyttömyyden.
Harry Quebert: menestyvä kirjailija ja yliopiston professori. Saanut suurta huomiota kirjan "The Origin of Evil" -johdosta. Suhde Nola Kellerganiin ennen tämän katoamista '75.
Nola Kellergan: 15 -vuotias tyttö, katosi mystisesti vuonna '75. Suhde 34 -vuotiaaseen Harryyn.
Kapteeni Pratt: poliisi (kuvitteellisessa pikkukaupungissa New Hampshiressa).
Travis Dawn: poliisi.
Jenny Quinn: Työskentelee kaupungin kuppilassa, Nolan ystävä.
Kersantti Perry Gahalowood: Tutkii Nola Kellerganin tapausta.
Luther Caleb: pahoinpitelyn seurauksena päästään vammautunut, varakkaan liikemiehen autonkuljettaja.
Elia Stern: varakas liikemies.
Deborah Cooper: näki pakenevan tytön ja ilmoitti ensimmäisenä poliisille.
Roy Barnaski: Marcus Goldmanin kustantaja
lisäksi ainakin: Nolan ja Jennyn vanhemmat.

Kommentit:
Kesän todennäköisesti paras lomakirja löytyikin heti kättelyssä, loistavaa... ja jäi vielä aikaa lukea pari, kolme kesäjännäriä lisääkin.

Kirjan nimi voisi olla yhtä hyvin: "Kuka tappoi Nola Kellerganin", tämä kertonee tarinasta hiukan enemmin.

Kiinnostuin kirjasta Hesarin kirjoitettua tästä (20.5.2014), surffasin samantien Audible kirjakauppaan ja 20 tuntinen äänikirja alkoi välittömästi kiitää kuin siivillä kulkien.

Alkuun kevyen mutkaton kerronta oli helppoa seurattavaa ja loppupuolella oli pakko saada tietää "totuus Harry Quebertin tapauksesta." Tätähän mainostetaan "Twin Peaks" -tyyppisenä kirjana, mutta kaikki Lynchin sarjan tunnusomaiset psykedeeliset ja outoudet tästä puuttuvat. Pisteet lopun kovalle väännölle, ei pysynyt enää omissa arvailuissa mitenkään mukana ja yllätys toisensa jälkeen lämmitti hiukan koleaksi muuten muuttunutta kesälomailmaa.

Lievästi olin huolestunut hahmojen pahvisuudesta. Ensimmäisen kerran napsahti köli pohjaan, kun murhatun Nolan (kas kun ei ilkeä äitipuoli) äiti kuritti lastaan, ihan pahuuttaan ilmeisesti vain. Osaksi syy meni äänikijan lukijan, Robert Sladen (yli) ääninäyttelemisenpiikkiin. Kirjailija itsekin on ollut tätä kirjoittaessaan vain ehkä 25-28 vuotias, joten jotain tahatonta nuortenkirjamaisuutta tässä on. Myöhemmin tosin paljastui käänne poikineen, joka vapautti äänikirjan lukijankin syyllisyydestä. Hahmojen yksinkertaisuus olikin lopulta se syy, miksi tämä oli niin sopiva kesäjännäriksi - ei tarvinnut jäädä kertaakaan miettimään syvempiä merkityksiä.

Hyvää: helppo ja nopealukuinen, huonoa: siirappinen rakkaus.

*****/***** (suosittelen, siis kesälukemiseksi)