Alkuteos: Snömannen (2007)
Kustantaja: WSOY
Sarja: WSOY Johnny Kniga (Juva : WS Bookwell)
Sidos: Nidottu, pehmeäkantinen
Sivujen lukumäärä: 432
Julkaistu: 2008
Kääntäjä: Menna, Outi
ISBN: 978-951-0-33769-1 (sid.)
Kustantaja esittelee teoksen seuraavasti:
Kun ensilumi sataa Osloon, Birte Becker katoaa. Beckerin perheen talon pihalla on lumiukko, joka tuijottaa suoraan keittiön ikkunaan. Lumiukolle ilmestyy Birte-rouvan kaulahuivi. Harry Hole on saanut oudon kirjeen, jonka on allekirjoittanut Lumiukko. Lumiukoksi ruvetaan kutsumaan
miestä, jota etsitään. Sillä ainakin Sylvia Ottersen on tämän Lumiukon uhri. Holella on uusi apulainen, Katrine Bratt. Bratt on työlleen omistautuva, ja hän jahtaa Lumiukkoa oudonkin
kiihkeästi. Bratt on tullut Holen osastolle Bergenin siveelisyyspoliisista. Käy ilmi, että vuosia sitten Bergenissä on murhattu kaksi naista ja asiaa tutkinut poliisi on kadonnut. Poliisia pidetään jopa syyllisenä naisten murhiin. Toiselta rikospaikalta löytyi aikanaan lumiukko. Hole, Bratt ja skeptinen Magnus Skarre jahtaavat sarjamurhaajaa, johon kaikki eivät edes usko. Ehkä olisi syytä...
Kommentit:
"Mehän olemme kaikki jollakin tavalla sairaita ja persoonallisuushäiriöisiä. Toimintamme määrittää, kuinka sairaita me olemme." (Lainaus s. 428). Koukuttavan jännityksen lisäksi mielenkiintoista on rivien välissä oleva pohdinta, miksi ihminen tekee tällaista. Nesbö perustelee miten murhaaja oikeuttaa tekonsa ja samalla vihjaa, että hulluus piilee meissä kaikissa.
Kirjaa lukiessa tuli mietittyä oslolaisen kirjailijan tämänhetkisiä mietteitä. Lähinnä siis väkivaltaviihteen tuottamista suhteessa Utoyan saaren joukkosurmiin Oslossa 2011. Vaikuttaako lähellä tapahtunut todellisuus mitenkään Nesbön tuotantoon tulevaisuudessa...
Mielenkiintoni vangitsi ensin nimi, onko "Lumiukko" todellakin jännityskirja? Onhan se, erittäin jännittävä ja raaka sellainen. Periaatteessa en pidä sarjamurhaaja -genrestä sen väkivaltaisuuden takia. Ihmettelin suorastaan, miksi aloin edes lukemaan tätä, koska pidin Nesbon uudempaa "Panssarisydäntä" liian raakana. Alkuun päästyäni jäin välittömästi koukkuun ja tajusin, että tämä on jännittävimpiä kirjoja, mitä olen lukenut. Juttu imee mukaansa tehokkaasti. Todellisuudenpakoa parhaimmillaan.
Harry Hole on käsittääkseni kovassa nousussa maailmalla ja Scorsesen jopa väitetään jo filmaavan tätä Lumiukkoa (tosin ainakaan IMDB ei asiasta tiedä mitään).
Nesbön kirjassa nimien samankaltaisuus (Birte Becker, Bergen, Bratt...) ja laajahko henkilögalleria aiheutti ajoittain hämmennystä. Ehkä olisi kannattanut lukea sarjaa aikajärjestyksessä. Ensimmäinen ”Lepakkomies,” on tosin loppuunmyyty, mutta pokkarina näyttää uutta painosta taas riittävän vähäksi aikaa. Ihmetyttää ettei sitäkään saa e-kirjana, niistä ei painos loppuisi kesken.
Nesbö kirjoittaa nykyaikaista dekkaria, onko niistä vastustamaan ajan hammasta jää nähtäväksi. Tarjontaa tässä lajissa riittää liiankin kanssa. Lumiukko on kuitenkin parhaita lukukokemuksiani pitkään aikaan ja Jo Nesbö jatkaa etenemistään kohti jännityskirjallisuuden kirkkainta kärkeä, ellei jo ole siellä.
*****/***** (suosittelen)
Harry Hole -teokset:
1. Lepakkomies (Flaggermusmannen, 1997)
2. Torakat (Kakerlakkene, 1998)
3. Punarinta (Rødstrupe, 2000)
4. Suruton (Sorgenfri, 2002)
5. Veritimantit (Marekors, 2003)
6. Pelastaja (Frelseren, 2005)
7. Lumiukko (Snømannen, 2007)
8. Panssarisydän (Panserhjerte, 2009)
9. Aave (Gjenferd, 2011)
